Jean-Pierre Jeunet on tehnyt monta onnistunutta, komedian ja draaman rajoilla tasapainoilevaa elokuvaa. Delicatessen, The City of Lost Children ja Amélie lienevät jokaisen elokuvaharrastajan tuntemia, ehdottomasti omaperäisiä elokuvia. Micmacs osoittaa, että Jeunet on edelleen Jeunet.
Bazil (Dany Boon) on epäonninen mies, mutta hänen epäonnelleen on yksi selkeästi nimettävissä oleva syyllinen: aseteollisuus. Hänen isänsä kuoli maamiinaan, ja hän itse joutuu harhaluodin osumasta krooniseen kuolemanvaaraan – luoti on aivoissa niin vaikeassa paikassa, että leikkaus saattaisi tappaa hänet saman tien. Tapauksen ansiosta työttömäksi jäänyt Bazil kohtaa Pariisin kaduilla entisen linnakundi Placardin (Jean-Pierre Marielle), joka tutustuttaa hänet ylen eksentriseen, valtaisan metalliromukasan sisällä asustelevaan secondhand-kaupustelijoiden porukkaan. Tambouille (Yolande Moreau) on riemastuttavan oudon perheen äitihahmo, Remington (Omar Sy) on asioiden kirjaaja, Calculette (Marie-Julie Baup) ilmiömäinen ihmislaskukone ja sitä rataa. Paikallistettuaan kaksi kilpailevaa asevalmistajaa, joiden tuotteet olivat hänen epäonnensa syynä, Bazil päättää ryhtyä kostotoimiin. Yhdessä uusien ystäviensä kanssa hänellä on mahdollisuudet onnistua.
Micmacs on mainio mustanpuhuva komedia tärkeistäkin asioista. Toisin kuin monet maanmiehensä tai -naisensa, Jeunet ei hautaa syvempiä merkityksiä pinnallisen tapahtumattomuuden kuoren alle. Hän antaa elokuvilleen ripauksen sadunomaisuutta, lapsenmielisyyttä sekä sellaista pirteästi poreilevaa huumoria, joka voisi saada tyhmemmän luulemaan elokuviansa perin pinnallisiksi roiskaisuiksi. Käänteisiä taide-elokuvia siis.
Tony Reponen
Tähdet: ★★★★
Micmacs – Traileri