Bernadette Fox asustaa näyttävässä mutta luotaantyöntävässä ja vauhdilla ränsistyvässä valtavassa talossa Seattlen hienommalla puolella. Hänen Elgie-miehensä on kiinni projektissaan Microsoftilla lähes ympäri vuorokauden, ja Bee-tytär tekee lähtöä muualle opiskelemaan. Bernadetten ainut kontakti ulkomaailmaan on intialaisen palvelukeskuksen työntekijä, jolle Bernadette on ulkoistanut elämänsä hoitamisen. Joutuessaan käymään neljän seinän ulkopuolella Bernadettea puistattaa muiden ihmisten typeryys ja banaalisuus, joka tuntuu ruumiillistuvan naapurissa asuvassa paikallisen yhteisön johtohahmossa, Audreyssa.
Erakoituminen sekä itsensä ja luovuutensa tukahduttaminen on tehnyt Bernadettesta piikikkään ja lähes kaikkien kanssa ristiriitaan ajautuvan ihmisen. Kun hänen elämänsä kokee pari itsetuntoa koettelevaa kolausta, koko hoito ajautuu tavallista keski-iän kriisiä voimakkaammaksi purkautumiseksi, johon luonnonvoimatkin ottavat osaa.
Richard Linklater on tehnyt paljon elokuvia ”normaalin” yhteisön ulkopuolelle tahallaan tai tahattomasti ajautuneista hahmoista sekä tunneälynsä täydellisesti hallitsevista, sanavalmiista älyköistä. Fiksu ja taiteellinen Bernadette, joka ei pääse yli menneisyyden pettymyksistä, tuntuu periaatteessa sopivan jatkumoon ja Cate Blanchett on mainiossa vedossa yhtä lailla herkkänä taiteilijana kuin myrkkyä sylkevänä primadonnana.
Tukenaan kummallakin on mainio joukko näyttelijöitä Beetä esittävästä uudesta tulokkaasta, Emma Nelsonista, lähes täydellisen statistiaviomiehen rooliin pestatun Billy Crudupin kautta lähiön mammakaartiin – vaikka komedienne Kristen Wiig tuntuukin oudolta valinnalta pääpirun rooliin. Rahaakin on selvästi ollut käytettävissä monen Linklaterin aikaisemman elokuvan yhteenlasketun budjetin verran, sen verran komeita kuvaupaikat ovat.
Silti jokin hieman mättää. Missä olet, Bernadette ei tunnu niin täydelliseltä lopputulokselta kuin sen osien summan olisi ollut lupa kuvitella tuottavan. Oikeastaan se tuntuu liiankin täyteen tungetulta.
Isoin ongelma lienee lähdemateriaalissa, menestyskirjassa, joka muutamista erityispiirteistään huolimatta tuntuu olevan vain piirun romanttisen kioskikirjallisuuden yläpuolella. Etuoikeutettujen ihmisten tempoilut tuntuvat ensimmäisen maailman ongelmilta. Vaikka niitä voi kiikun kaakun ymmärtää, niihin on vaikea samastua. Elokuvasta on vaikea osoittaa jotain selvää vikaa ja siitä haluaisi pitää paljon enemmän. Moneen otteeseen on vain tunnustettava, että ainoastaan Cate Blanchett pitää suorituksellaan kokonaisuutta kasassa vaikka väkisin.