Virginia Efira häikäisi Paul Verhoevenin hienossa, eroottisessa nunnaelokuvassa Benedetta (2021). Efira nähtiin myös sivuosaroolissa Verhoevenin vuonna 2016 ensi-iltansa saaneessa Ellessä. Tänä vuonna Suomenkin valkokankailla nähdään kaksi Efiran tähdittämää uutuuselokuvaa: toukokuun alussa ensi-iltansa saanut Alice Winocourin rankka Muistan sinut, Pariisi -selviytymisdraama sekä Rebecca Zlotowskin ohjaama ja käsikirjoittama Muiden lapset.
Muiden lapset kertoo Efiran esittämästä nelikymppisestä, elämäänsä täysin rinnoin elävästä Rachelista, jonka biologinen kello on käynnistymässä myöhään. Lääkäri kertoo lapsettomalle opettajalle karun uutisen: hänellä on luultavasti vain jokunen kuukausi aikaa saada lapsia ennen vaihdevuosia. Rachel ei ole aivan varma mahdollisesta roolistaan äitinä, mutta idea jää itämään hänen mieleensä. Opettajattaren elämässä on sillä hetkellä paljon kaikkea muutakin, joten eihän sitä nyt aivan kaikkeen taivu.
Rachelin uudella poikaystävällä Alilla (Roschdy Zem) on nelivuotias tytär Leila (Callie Ferreira-Goncalves). Vaikka Rachel opettaa teinejä työkseen, osoittautuu suhde Leilan kanssa yllättävän hankalaksi. Äidin vaistot kuitenkin heräilevät, vaikka Leila kyseenalaistaakin isänsä uuden suhteen. Leila asuu äitinsä Alicen (Chiara Mastroianni) luona suurimman osan ajasta, joten on ymmärrettävää, että lapsi haikailee äitinsä perään.
Suhde on koetuksella, eikä Rachel uskalla kysyä Alilta haluaisiko tämä toisen lapsen, joten hän päättää jättää kaiken sattuman varaan. Ehkäisystä luovutaan kuin sattumalta kiihkeän seksin tiimellyksessä. Kello kuitenkin tikittää, ja kun pikkusisko Louana (Yamée Couture) vielä kertoo yllätysraskaudestaan, muuttuu Rachel epätoivoiseksi lapsen saamisen suhteen. Hän joutuu tunteiden vuoristoradalle tasapainottelemaan työn, romanttisen suhteen, äitiyden, raskaaksi tulemisen ja syyllisyyden välillä.
Elokuva muuttuu loppua kohden yhä raskaammaksi ja surullisemmaksi, eikä katsojana oikein tiedä mihin suuntaan se on menossa. Traaginen ja pahaa enteilevä alavire nousee onnellisen suhteen rinnalle kuin varkain. Elokuvan lopetus jättää kuitenkin hieman kylmäksi, koska odotuksiin ei vastata ehkä juuri niillä tavoin, joita katsoja odottaa.
Draaman keskipisteenä häikäisee upea Efira – joka muuten voitti roolisuorituksestaan parhaan naisnäyttelijän Lumiére-palkinnon. Efiran hämmästyttävän rentoa ja luonnollista työskentelyä on ihastuttava seurata. Benedettasta huomasi, kuinka hieno näyttelijä Efira on, mutta nyt hän ylittää jopa sen suorituksen.
Koskettava Muiden lapset kertoo jollain tasolla ohjaaja-käsikirjoittaja Rebecca Zlotowskin suhteesta ranskalaiseen auteur-ohjaaja Jacques Audiardiin. Ohjaajan henkilökohtainen suhde elokuvaan käy ilmi etenkin sen käsikirjoituksesta. Tarina ei missään vaiheessa pyri moralisoimaan hahmojen valintoja tai demonisoimaan heidän tekojaan. Elokuva on inhimillinen ja rosoinen, kuten elämä noin yleensä ottaen on.
Viime vuosina on ollut puhetta moderneista naisista, jotka ovat asettaneet uransa perheen ja lasten hankinnan edelle vain havahtuakseen nelikymppisenä kaipaavansa juuri sitä. Tämän takia naiset löytävät aivan varmasti Rachelista enemmän tarttumispintaa kuin tällainen keski-ikäinen elokuvakriitikkomies. Rachelin tarina on koskettava, mutta ehkäpä se antaa myös toivoa juuri näille naisille, jotka ovat jättäneet perheen hankkimisen aivan viime tinkaan.
Ihan nappiosuma Muiden lapset ei ole. Siinä on omituisia sävyllisiä kuperkeikkoja. Elokuva horjahtaa välillä hupsuttelevan seksifarssin puolelle, kun Rachel joutuu pakenemaan alastomana hyiselle parvekkeelle. Pian sukelletaankin takaisin syville vesille kyynelehtimään elämän ailahtelevaisuutta, josta taas hypätään ihmettelemään perhedynamiikan kiemuroita.
Elokuva ei oikein osaa kertoa onko Rachel äiti, äitipuoli, rakastaja, mahdollinen morsian vai pelkkä tyttöystävä, mutta ehkäpä juuri se on sitä kuuluisaa oikeaa elämää. Ihmiselo on täynnä yllättäviä sivupolkuja, onnenkantamoisia ja tietoisia sekä tiedostamattomia päätöksiä, joista tarinamme punoutuu vuosien varrella. Elämä on täynnä isoja ja pieniä päätöksiä, joiden seuraukset ovat arvaamattomia.
Niko Ikonen