Rikoskirjailija James Ellroyn vuonna 1987 ilmestynyt Musta Dahlia on osa neljän romaanin sarjaa, joka tunnetaan nimellä L.A.-kvartetti. Sarjan kolmas osa L.A. Confidential filmatisoitiin onnistuneesti vuonna 1997. Musta Dahlia on sarjan avausteos, jonka taustakertomuksena on vuonna 1947 Los Angelesissa tapahtunut nuoren naisen murha.
Filmatisointi oli pitkään kehitteillä. Josh Friedmanin käsikirjoitus valmistui vuosia sitten, ja ohjaajaksi oli jo kiinnitetty David Fincher (Fight Club). Fincher kuitenkin lähti projektista, ja hänen tilalleen astui Brian De Palma.
Nuoren naisen raa’asta murhasta kertova neo noir -romaani vaikuttaa juuri sopivalta materiaalilta De Palmalle, joka on ohjannut voimakastunnelmaisia kauhutrillereitä kuten Carrie (1976) ja Tappava tunnustus (1980) sekä väkivaltaisia gangsterielokuvia kuten Scarface – Arpinaama (1983) ja Lahjomattomat (1987).
Musta Dahlia sai siis osakseen suuret ennakko-odotukset, mutta sekä yleisön että kriitikoiden ensireaktio on ollut tyly. Palman kohdalla huonot arvostelut ovat toisaalta pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi Arpinaamaa kriitikot suorastaan halveksivat 80-luvulla, mutta nykyään elokuvaa pidetään yhtä yksimielisesti mestariteoksena.
Musta Dahlia sijoittuu klassiseen noir-tyyliin 1940-luvun Los Angelesiin. Se on monimutkainen murhamysteeri, joka sisältää petoksia, korruptiota ja kohtalokkaita naisia. Nimihenkilö Musta Dahlia eli Elizabeth Short (Mia Kirshner) on oikeastaan vain taustahahmo, jonka kammottava murha antaa pohjan tarinalle. Keskeisessä roolissa ovat murhaa tutkivat LAPD:n etsivät Bucky Bleichert (Josh Hartnett) ja Lee Blanchard (Aaron Eckhart).
Etenkin Leelle murhan selvittämisestä tulee vähitellen pakkomielle. Bucky taas alkaa viihtyä liiankin hyvin Leen tyttöystävän (Scarlett Johansson) kanssa, ja ilmassa on kolmiodraaman tuntua. Lisää seksuaalisia jännitteitä tulee, kun yksi johtolangoista vie elokuvan femme fatalen Madeleine Linscottin (Hilary Swank) luo.
Musta Dahlia tarjoaa monessa kohdin sitä missä Palma on parhaimmillaan: psykologista jännitystä ja huolella suunniteltua näyttävää kameratyötä. Veteraanikuvaaja Vilmos Zsigmond (Kauriinmetsästäjä, Kolmannen asteen yhteys) sekä Fellinin ja Scorsesen elokuvissa työskennellyt lavastaja Dante Ferretti ovat suuressa roolissa elokuvan noir-tunnelman rakentamisessa.
Kekseliäät visuaaliset keinot ja tyylikäs lavastus eivät kuitenkaan riitä tekemään hyvää elokuvaa. Tarina etenee hajanaisesti, ja välillä tuntuu, että Friedmanin käsikirjoituksesta puuttuu tärkeitä palikoita, tai sitten Palma on vetänyt käsikirjoituksen mutkat suoriksi.
Näyttelijätyö ja henkilöhahmot ovat myös ongelmallisia. Josh Hartnett on aivan liian poikamainen rooliin, joka vaatisi enemmän syvyyttä ja kypsempää karismaa. Scarlett Johansson lausuu repliikkinsä teennäisesti ja imitoi epäuskottavasti noir-klassikoiden naisnäyttelijöitä. Sen sijaan Aaron Eckhart (Thank you for Smoking) on Leen roolissa vakuuttava.
Mustan Dahlian filmatisointi sisältää kiinnostavia aineksia, mutta siitä ei ole Ellroyn romaanin veroiseksi modernin noirin klassikoksi. Musta Dahlia ei valitettavasti ole uusi Chinatown tai L.A. Confidential, vaikka se teemoiltaan ja tunnelmiltaan suuresti muistuttaakin niitä.