Näkemiin taivaassa -elokuva sijoittuu pääosin ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jossa taisteluiden taukoamisen jälkeisen jälleenrakentamisen toiveikkuuteen sekoittuu sodan jälkeensä jättämää vihaa. Samalla sodan uhrien kunnioittaminen tarjoaa mahdollisuuksia myös kaikenlaiseen vilunkiin.
Elokuvan keskushenkilöt ovat kohtalon yhteen heittämät entiset asetoverit Edouard Péricourt ja Albert Maillard. He tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta sodassa pätemään päässeen luutnantti Pradelle inhottava tempaus juuri ennen taistelujen päättymistä lähes tappaa heidät ja ainakin pilaa heidän mahdollisuutensa normaalielämään.
Miehet kärvistelevät huonoissa oloissa katulapsi Louisen kanssa lähinnä Albertin tekemien hanttihommia. Heidän tilanteensa muuttuu, kun Edouardin isä ja Madeleine-sisko – jotka kuvittelevat tämän kuolleen sodassa – mieltyvät Albertiin ja Edouard saa samaan aikaan idean. Hän päättää ryhtyä käyttämään taiteellista lahjakkuuttaan sotamonumenttihuijaukseen. Järkytyksekseen Albert havaitsee Pradellen päätyneen Madeleinen puolisoksi ja pyörittävän omaa, sotavainajien hautaamiseen liittyvää huijaustaan.
Elokuva on sekalainen seurakunta erilaisia teemoja ja tunnelmia. Ohjaaja Albert Dubontelin esittämä Albert on tarinan suoraselkäinen järjen ääni. Tilannekomiikkaa syntyy, kun hän yrittää luovia muiden, eri suuntiin vetävien henkilöiden kanssa. Tällä hetkellä myös BPM-elokuvassa nähtävä Nahuel Pérez Biscayart tekee hurjan suorituksen vihansa luovaan hulluuteen kanavoivana Edouardina. Katkera ja ilkeäkin hahmo on kuitenkin myös traaginen ja sympaattinen, koska hän tuntuu rankaisevan itseään muiden pahoista teoista.
Kun mukana on romanssinpoikastakin ja myös Edouardin isä, sisko ja tämä kiero puoliso saavat omat hetkensä valokeilassa, ei katsoja voi hetkeäkään olla varma, mihin suuntaan elokuva seuraavaksi lähtee – tai kuka sen varsinainen päähenkilö on. Melkein missä tahansa muussa elokuvassa moinen epämääräisyys olisi vakavasti kerrontaa rampauttava puute, mutta Näkemiin taivaassa tekee siitä vahvuutensa. Arvaamattomuus pitää yllä kiinnostavuutta, jota yritetään lietsoa myös juonta takaumana kertova kehystarina. Se on loppujen lopuksi aika turha, mutta sentään rytmittää elokuvaa, jonka käänteet kiihtyvät omalaatuiseksi veijarikomedian ja hengästyttävän murhenäytelmän sekoitukseksi.
Lopputulos naurattaa, hirvittää ja saa silmäkulmankin kostumaan.