Jos Juicesta ja Olavi Virrasta tehtiin elokuva, niin pitäähän Kari Tapionkin saada sellainen.
Olen suomalainen on lisä viime aikojen muusikkoelämäkerroille, joissa noustaan vaatimattomista oloista kansan suosikiksi, mutta sitten viina vie.
Ohjaaja Aleksi Mäkelä on tehnyt aiemmin paitsi levy-yhtiö Love Recordsista kertovan elokuvan Anna mulle Lovee sekä Matti Nykäsen elämäkertaelokuvan, joten hän on ainakin teoriassa sopiva valinta iskelmätähti Kari Tapion (1945–2010) elämästä kertovan elokuvan puikkoihin. Toisaalta Olen suomalainen on vakava draama, ja Mäkelä on paremmin kotonaan ohjatessaan viihdyttäviä ja komediallisia elokuvia, kuten Häjyt ja Pahat pojat.
Olen suomalainen -elokuvan ongelma onkin se, että siinä on Mäkelälle liian vakava aihe, joka tuntuu heikoimmillaan Kari Tapio -elämäkerran parodialta.
Mäkelä on ohjannut myös yhden Kummeli-elokuvan, ja Kummeli-vaihde tuntuu menevän päälle tässäkin elokuvassa. Aake Kalliala ja Joanna Haartti ovat lahjakkaita näyttelijöitä, mutta Toivo Kärkenä ja Chrisse Johanssonina he näyttävät sketsihahmoilta, eikä asiaa auta, että mukana on myös Kummeli-tyyppi Heikki Silvennoinen.
Ajankuva näyttää uskottavalta. Peruukkeihin ja pukuihin on satsattu, mutta niillä on lähdetty revittelemään liikaa samaan tapaan kuin Anna mulle Lovee -elokuvassa, ja lopputulos menee överiksi.
Matti Ristinen on olemukseltaan kuin tehty Kari Tapion rooliin , ja hänessä on tarvittavaa karismaa. Syntyy kuitenkin epäuskottava asetelma, kun aivan erinäköinen näyttelijä Tatu Sinisalo esittää häntä nuorempana. Kun yhtäkkiä siirrytään nuoresta Kari Tapiosta vanhempaan, tuntuu katsovansa eri roolihahmoa.
Elokuvassa kuvataan Kari Tapion elämää 1960-luvulta 2000-luvulle. Komealla äänellä varustettu nuori savolaispoika Kari Jalkanen haaveilee laulajan urasta ja perustaa perheen Pian kanssa. Appiukko pitää Jalkasta pelkkänä tyhjäntoimittajana, mutta vähitellen nuorukaisesta kasvaa suosittu iskelmälaulaja.
Samalla perhe kasvaa. Kari Jalkasesta tulee Kari Tapio, mutkaton artisti, joka ei pidä itseään tähtenä vaan musiikkiduunarina. Mutta sitten kuvioihin tulee mukaan alkoholi, eikä Kari pysty lopettamaan juomista, vaikka hän miten vannoo Tiina Lymin esittämälle Pialle, että nyt oli viimeinen kerta. Vaimo pysyy kuitenkin miehensä rinnalla ja ottaa hänet aina takaisin.
Olen suomalainen muistuttaa Juice-elokuvaa paitsi alkoholismin kuvauksena myös siinä, että puolison merkitystä on haluttu korostaa. Juicessa Marja vei ujon artistin väkisin studioon ja potki eteenpäin. Tässä elokuvassa Pia on se, joka hoitaa käytännön asiat ja pitää perhettä pystyssä, sillä mies on siihen liian heikko.
Juomista ei millään tavalla ihannoida, vaan alkoholismi kuvataan kaiken tuhoavana kirouksena. Se on tietenkin hyvä asia. Silti ei voi mitään sille, että jotkut kohtaukset ovat tahattoman koomisia, ja välillä tulee tunne, että katsoo Studio Julmahuvin Roudasta rospuuttoon -sketsiä.
Jussi Huhtala