Omerta 6/12 on isolla budjetilla tehty kotimainen toimintaelokuva, jossa on mukana myös kansainvälisiä tähtiä. Ilkka Remeksen kirjaan perustuvan elokuvan piti olla kotimaisen toimintaelokuvan riemujuhlaa, mutta se joutui negatiiviseen julkisuuskierteeseen, kun tuotannon taustalta paljastui pahoja ongelmia.
Jo aiemmin oli tiedossa, että ohjaaja vaihtui Antti Jokisesta Aku Louhimieheen. Louhimies joutui hyppäämään ohjaajaksi kesken tuotannon, ja samalla käsikirjoitus pistettiin täysin uusiksi. Samaan syssyyn luovuttiin myös jatko-osasta, ja suunniteltu televisiosarja päätettiin typistää.
Aivan ensi-illan kynnyksellä paljastui myös, että ennen ohjaajanvaihdosta kuvauksissa oli sattunut lukuisia vaaratilanteita, joista osa liittyi rekvisiitta-aseiden käyttöön.
Näistä lähtökohdista ajatellen Omerta 6/12 ei ole lainkaan huono elokuva. Siinä on näyttävä visuaalinen ilme, pätevästi toteutettua toimintaa ja jännittävä juoni. Jasper Pääkkönen tekee eleettömän mutta uskottavan jäyhän pääroolin suojelupoliisissa työskentelevänä Max Tannerina. Hahmoa ei ole Remeksen kirjassa, josta on otettu elokuvaan sen kiinnostava perusjuoni.
Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet presidentinlinnassa keskeytyvät, kun paikalle hyökkää joukko serbialaisia terroristeja, jotka ottavat koko yhteiskunnan kerman panttivangiksi. Isku ei kuitenkaan koske pelkästään Suomea ja suomalaisia, vaan pelissä on koko Euroopan turvallisuus.
Louhimies, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala ja muut elokuvan tekijät ovat varmasti olleet isojen paineiden edessä. Se valitettavasti myös näkyy lopputuloksessa. Alkupuolella hypitään tapahtumapaikasta toiseen aivan liian nopeasti. Ilmakuvat eri kaupungeista ovat komeita, mutta katsojan on hankala hahmottaa, mistä tarinassa oikein on kyse. Jos on lukenut Remeksen kirjan, on varmasti helpompi pysyä kärryillä, mutta ilman taustatietoja tarina on sekava. Sama ongelma tosin vaivaa myös Hollywoodin toimintaelokuvia: ihan yhtä lailla hämmentäviä ovat monet samaan lajityyppiin kuuluvien Mission: Impossible -elokuvien käänteet. Joka tapauksessa yhteen elokuvaan on yritetty mahduttaa liikaa tavaraa. Televisiosarjana Omerta 6/12 ehkä toimisi paremmin.
Louhimiehen ohjaustyöt ovat yleensä haudanvakavia, ja sama koskee tätäkin elokuvaa. Jasper Pääkkönen hokee perkelettä, mutta ei siitä oikein ole onelineriksi. Ehkä se ruotsalaisia naurattaa. Skandinaaviset tähdet Nanna Blondell ja Sverrir Gudnasson ovat rooleissaan yhtä huumorittomia ja eleettömiä, mikä alkaa vähitellen kyllästyttää. Aika harva toimintaelokuva toimii, jos mukana ei ole edes pientä kevennystä.
Elokuvassa on kuitenkin yksittäisiä hyviä hetkiä, jotka osoittavat Louhimiehen ohjaajankyvyt. Linnan juhlien terrori-iskua pohjustetaan tyylikkäästi. Tonava kaunoinen -valssi ja kameranliikkeet tuovat mieleen Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailun. Onko se tarkoituksella tehty silmänisku vai sattumaa, sitä on vaikea sanoa, mutta se on toimiva jakso.
Kokonaisuutena Omerta 6/12 on kuitenkin pikemminkin kiinnostava tapaus kuin hyvä elokuva. Se on harmillista, sillä projektista olisi voinut syntyä jotain parempaa. Ehkä jotain meni peruuttamattomasti rikki elokuvan tuotannon alkuvaiheissa.
Jussi Huhtala
