Saksalainen Opettajainhuone on yksi niistä viidestä elokuvasta, jotka kiilasivat ohi Kuolleiden lehtien tämänvuotisiksi Oscar-ehdokkaiksi parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa. Kovin äänekkäästi ei tästäkään valinnasta kannata valittaa, sillä Ílker Çatakin ohjaama ja osin kirjoittama leffa on älykkäästi kirjoitettu, erinomaisesti näytelty ja taidokkaasti ohjattu draama, joka nousee parhaiden koulumaailmasta kertovien elokuvien joukkoon.
Leonie Beneschin herkästi ja intensiivisesti esittämä Carla on nuori ja idealistinen luokanopettaja, jolla on hyvä ja luottamuksellinen suhde noin 10-vuotiaisiin oppilaisiinsa. Suhde joutuu koetukselle, kun Carlan kollegat ryhtyvät melko arveluttavin menetelmin selvittämään koulua piinaavaa varkauksien sarjaa ja epäilyksen varjo lankeaa Carlan turkkilaistaustaisen oppilaan ylle.
Oppilaansa syyttömyydestä vakuuttunut Carla yrittää itse paljastaa varkaan asettamalla tälle syötin ja jättämällä läppärinsä kameran kuvaamaan mahdollista varkautta. Varas tarttuukin syöttiin, mutta juoni kääntyy Carlaa itseään vastaan. Salakuvaus ei sovi koulun sääntöihin eikä videon tarjoama todistusaineisto ehkä olekaan niin aukoton kuin ensin näyttää. Syytökset, epäilyt ja juorut pääsevät koulussa valloilleen, ja Carla huomaa pian joutuneensa sekä opettajien että oppilaiden syntipukiksi.
Koulun sisätiloissa ja pihapiirissä kokonaan tapahtuvan elokuvan tarinan voisi periaatteessa siirtää mihin tahansa suljettuun ja hierarkiseen yhteisöön, mutta lasten ja aikuisten vastakkainasettelu tuo siihen oman traagisen lisävärinsä. Arkisista puitteistaan huolimatta Opettajainhuone kasvaakin intensiiviseksi psykologiseksi jännäriksi, jossa itse rikoksen selvittämistä tärkeämpää on lopulta se, miten helposti ennakkoluulojen siivittämät epäilyt ja syytökset voivat myrkyttää kokonaisen yhteisön ja saada hyvää tarkoittavat ihmiset vahingoittamaan niin itseään kuin toisiaan.
Babylon Berlin ja The Crown -sarjoista tuttu Leonie Benesch on Opettajainhuoneen pääosassa ilmiömäinen.
Tarmo Poussu