Nukenkasvoinen ja sirokäytöksinen Esther-tyttö ei ole sitä miltä näyttää espanjalaisohjaajan lapsikauhuelokuvassa. Vera Farmiga tulkitsee antaumuksella valintaansa pettyvää adoptioäitiä.
Että lapset voivatkin olla kauheita! Etenkin elokuvissa. Tätä todisti jo William Goldingin romaanin pohjalta valmistunut Kärpästen herra (1963). Mutta Peter Brook ei ollut ensimmäinen lasten pimeää puolta tutkinut ohjaaja. Kauhuelokuvissa lapset ovat toimineet Pirun pikku apureina ainakin Mervyn LeRoyn Vaarallista kylvöä (The Bad Seed) -elokuvasta (1956) lähtien. Lettipäistä Rhodaa seurasivat Ennustus ja Damien, Maissilasten Isaac ja Malachai, Serkkupojan (The Good Son) Henry… Ja nyt Esther.
Esther (Isabelle Fuhrman) on Ottolapsi-elokuvan nukenkasvoinen, itäeurooppalaisittain englantia murtava pikku hirviö. Päällisin puolin 9-vuotias Esther on sirokäytöksinen, harvinaisen lahjakas ja oudon iätön orpotyttö. Fuhrman tulkitsee hahmoaan yllättävällä kypsyydellä ja löytää Estherin särkyneen ytimen.
Ottolapsessa vastakkain asettuu kaksi yhtä vahvaa naisnäyttelijää, jos 12-vuotiasta Fuhrmania nyt uskaltaa vielä naiseksi kutsua. Vaikka suuri yleisö ei toistaiseksi ole täysin ottanut Estherin adoptioäitiä tulkitsevaa Vera Farmigaa omakseen, syytä olisi. Hän on nimittäin tämän hetken kiinnostavimpia elokuvanäyttelijättäriä. Lahjakasta Farmigaa työllistävät nyt keskeiset roolit pienissä tai keskisuurissa elokuvissa. Ottolapsi on läheistä sukua kahden vuoden takaiselle Joshua-elokuvalle, jossa Farmiga tulkitsi sadistisesti käyttäytyvän pikkupojan äitiä.
Ottolapsessa Farmiga näyttelee Kate Colemania, jonka suhde lapsiinsa on muuttunut ylisuojelevaksi ja syyllisyyden leimaamaksi sen jälkeen, kun hän menetti kolmannen lapsensa. Koko perhe suree kuolleena syntynyttä pienokaista edelleen. Katen ja hänen miehensä Johnin (Peter Sarsgaard) välejä rassaa myös Katen alkoholiongelma, joka on nyt saatu hallintaan, mutta joka maksoi naiselle työpaikan.
Kate ja John etsivät ratkaisua menetyksen kipuun adoptiosta. Sisar Abigailin (CCH Pounder) johtamasta orpokodista löytyy omalaatuinen mutta viehättävä Esther, jonka ylväs ulkopuolisuus tuntuu Katesta lohdulliselta ja tutulta. Esther edustaa Colemaneille uutta alkua, ja he toivottavat tytön innolla tervetulleeksi kotiinsa.
Ei ihme, että Kate on alkuun epäuskoinen, kun Estherin hiottu ja hillitty ulkokuori alkaa murtua yllättävissä kohdin ja tytöstä paljastua hälyttäviä, väkivaltaisia piirteitä. Kate vakuuttuu Estherin todellisesta luonnosta viimeistään siinä vaiheessa, kun sisar Abigail kiinnittää Colemanien huomion tytön ympärillä tiuhaan sattuneisiin onnettomuuksiin. Ottolapsesta kehittyy psykologinen taistelu äidinvaistoonsa luottavan naisen ja häikäilemättömästi manipuloivan esiteinin välillä.
Ottolapsi on kiinnostava lisä lapsikauhugenreen. Vaikka elokuva kierrättää lajityypin kliseitä häpeämättä, riittää espanjalaisen Jaume Collet-Serran (parjattu House of Wax) ohjaamassa elokuvassa myös yllätyksiä. Kaikki käänteet eivät ole uskottavimmasta päästä. Käsikirjoittajia täytyy kuitenkin kiittää siitä, ettei heiltä ole ainakaan puuttunut rohkeutta kokeilla uutta. Lopulta elokuva riisuukin lajityypin vakiintuneet kuviot yltään kuin ahtaaksi käyneen vaateparren.