Klassisen tieteiselokuvan uudelleenfilmatisiointi.
Joukko tiedemiehiä kiidätetään pikavauhtia kodeistaan avustamaan Yhdysvaltojen hallitusta lähestyvää uhkaa vastaan. Heidän joukossaan on astrobiologi Helen Benson, joka ensimmäisenä saa kontaktin valtavassa pallossa saapuvaan ulkoavaruuden edustajaan. Hän myös joutuu olennon enemmän tai vähemmän vapaaehtoiseksi liittolaiseksi, kun avaruuden valloittajia vainoharhaisesti pelkäävät valtiovallan edustajat haluavat tämän kuulusteltavakseen keinoista välittämättä. Se ei ole paras mahdollinen kontaktitapa, kun kohde on tullut arvioimaan maapallon ja ihmiskunnan elinkelpoisuutta.
Onnellisia ovat ne, jotka eivät ole nähneet vuoden 1951 alkuperäisteosta ennen tätä, sillä huomattavasti paremman elokuvan haamu leijuu raskaana uutuuden yllä. Valitettavasti uusinta ei toimi omillaankaan, vaan sen ongelmat kasautuvat loppua kohti. Keanu Reeves ei osaa näytellä edes tunteetonta alienia, ja vähäinen kerronta pysäytetään jatkuvasti kuluneiden tietokone-efektien esittelemiseksi. Pahinta on, että elokuva maalaa itsensä filosofiseen nurkkaan, johon ei ole minkäänlaista ratkaisua, josta vain viihdyttämiseen tähtäävä Hollywood-spektaakkeli kykenisi selviämään kunnialla. 57 vuotta sitten elokuvan hymistely olisi voinut käydä optimismista, nyt se on vain sanahelinää.
On pinnallisessa ja kirjaimellisessa uudelleensovituksessa hyvääkin: Jennifer Connelly on Bensonina oma hyvä itsensä, samoin hyvät suoritukset tekevät Kathy Bates rautarouvana ja toivon pilkahduksena piipahduksen tekevä John Cleese.