Varoituksen sana: jos haluaa katsoa Palm Springs -elokuvan ja on onnistunut välttämään kaiken tiedon sen juoni-ideasta, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Sanottakoon vain, että vaikka alku saattaa tuntua räävittömältä amerikkalaiselta seksikomedialta, elokuvan edetessä ymmärtää aamutoimien takana olevan traagisen pohjavireen. Se on aina hyvän komedian elementti, mutta samalla Palm Springs on hauska ja yllättävä. Elokuvasta ei ehkä nauti vähempää, jos tietää sen konseptin, mutta sen paljastuminen on iloisesti yllättävämpää.
Se varoituksesta, tästä eteenpäin luvassa juonipaljastuksia!
On Sarahin siskon hääpäivä, mutta Sarah herää juhlapäivään masentuneena. Hän hukuttaa päivän aikana murhettaan alkoholiin ja on nolata itsensä illalla, kun hänen pitäisi pitää puhe vastanaineille. Onneksi tilanteen pelastaa sulavaliikkeinen ja -sanainen Nyles. Rento, eläväinen ja illan etenemisestä oudon tietäväinen mies saa Sarahin piristymään ja heidän välilleen syntyy säpinää. Sitten asiat alkavat mennä hyvin, hyvin oudoiksi.
Kun Sarah aamulla herää, hän havaitsee, että on edelleen hääpäivä. Hän ja Nyles ovat jumissa ja tuomittuja elämään samaa päivää yhä uudelleen ja uudelleen.
Palm Springs on kuin hipsteriversio vuoden 1993 Päiväni murmelina -komediasta (Groundhog Day), jossa Bill Murrayn esittämä tv-meteorologi joutui samanlaiseen jamaan. Sarah ja Nyles jopa viittaavat kyseiseen ikisuosikkiin pohtiessaan poispääsyä jamastaan. Mutta siinä missä Päiväni murmelina oli fantasiaa, Palm Springsissä aikasilmukalla on edes jonkinlainen tieteellinen selitys. Niinpä pelkkä kasvu ihmisenä ei riitä rikkomaan kirousta.
Valitettavasti yhtä päivää elämisen tarkoituksettomuus sekä kaksikon välille syntyvä yhteys alkaa kuin alkaakin kasvattaa heitä ihmisinä. Se tuo mukanaan melankolisen tunnelman, kun katsojalle selviää kummankin aamun ahdistuksen syvyys.
Nylesia esittävä Andy Samberg on tutumpi netin sketsipätkistä kuin elokuvatähtenä, eikä Sarahia näyttelevä Cristin Milioti myöskään ole juuri saanut pääosissa loistaa. Kaksikko tekee kuitenkin mainiota työtä yhteistä säveltä haparoiden etsivinä, rikkinäisinä ihmisinä. Heillä on hauskaa, luontevaa kemiaa, ja kummallakin on mainio kyky välittää vakavaa asiaa komedian kautta. Aina hyvä J.K. Simmons loistaa myös tärkeässä, ylilyödyssä sivuosassaan.
Maagisen realisminkin kanssa leikittelevä Palm Springs on romanttisena komediana niin kypsä ja elokuvana sujuva, että on vaikea kuvitella kyseessä olevan niin käsikirjoittaja Andy Siaran kuin ohjaaja Max Barbakowin ensimmäinen pitkä elokuva.
Huolimatta hahmojen kyynisyydestä ja rikkinäisyydestä elokuva on modernilla tavalla romanttinen, ja ennen kaikkea se on hauska. Konseptin synnyttämä toisto korostaa huumoria, jota syntyy niin juonen äkkikäänteistä, hauskasta tilannekomediasta kuin nasevasta sanailustakin.