”Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea…”, lauletaan lastenlaulussa. Ja sitä kaikkea peruna tosiaan on. Peruna (solanum tuberosum) on kotoisin Etelä-Amerikasta Andien vuoristoalueelta, josta se aloitti levittäytymisen Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla. Muun muassa ranskaksi ja hollanniksi perunasta käytetään nimeä maaomena. 1600-luvulla syötävä mukula saapui Ruotsiin, jossa sitä puhuteltiin maapäärynäksi. Tänne se rantautui varmuudella 1720-luvulla saksalaisten peltiseppien mukana. Pikkuhiljaa peruna syrjäytti tuolloin suuressa suosiossa olleen nauriin.
Se tietoiskuna elokuvan nimikkokasvista. Peruna sijoittuu Suomen takamaille 1600-luvulle. Sen verran tekijät ovat ottaneet vapauksia, sillä elettiin Ruotsin suurvalta-aikaa, mutta tuolloin ei historian tietojen mukaan perunaa täällä vielä ollut.
Etenkään ei Hevonperässä, jonka linnan puhtaanapitotiimiin kuuluu Untamo (Joonas Nordman). Tiimin on pidettävä huoli, etteivät ylhäisön jätökset jää lojumaan ja haisemaan linnan välittömään läheisyyteen. Työ ei Untamoa erityisesti innosta, koska etenemismahdollisuuksia ei uralla liiemmin ole. Untamon onnistuu keplotella itsensä kauppakaravaanin kanssa aina Turkuun saakka, jossa on jo ihan eri meininki. Matkan aikana karavaani yritetään ryöstää, ja sen tiimellyksessä uusi innovaatio peruna päätyy Untamon haltuun.
Turkuun on ilmestynyt aivan uusi ja nuorekas porvarisääty, jolla on menossa kunnon innovoimispöhinä. Untamo törmää yritteliääseen mutta hieman vilunkimaiseen Magnukseen (Alex Anton), joka kutsuu Untamon startup-tapahtumaan. Pihalla on kylpytynnyri, ja lavalla toiveikkaat pitchaavat liikeideoitaan. Menestynyt yksisarvinen (Antti Luusuaniemi) pitää innoittavan key note -puheen. Innostus tarttuu Untamoon, jonka pitäisi nyt keksiä, kuinka saada Suomi innostumaan perunasta nauriin tilalta.
Hän perustaa startup-yrityksen, johon hän saa rekrytoitua ystävänsä, Hevonperän linnan mukavan pyövelin (Mikko Penttilä), maanisen porvarin Magnuksen ja siemenrahaa mukanaan tuovan linnan saidan kanslerin (Kari Hietalahti). Nelikko käärii hihansa ja tarttuu toimeen käyden läpi kaikki startup-yrityksen vaiheet eri rahoituskierroksineen, tarinallisuuden luomisineen, enkelisijoittajineen (Tommi Korpela) jne. Vaikeuskierrettä lisäävät nauriinkasvattajakillan vastustus johtajanaan linnanherran neuvonantaja (Kari Ketonen). Myös kirkko julistaa aluksi perunan synniksi. Helppoa ei totisesti aloittelevalla yrittäjällä.
Mitä enemmän 2010-luvulla startup-skenestä pöhistiin, sitä enemmän se alkoi saada lahkomaisia piirteitä. Marraskuiset Slush-tapahtumat ovat kuin palvontamenot, joissa propellihatut etsivät vimmoissaan rahoittajia loistaville ja maailmaamuuttaville liikeideoilleen. Usein ei voi välttyä ajatukselta, että näille yrittäjille kasvu ei oikeasti ole tärkeintä, vaan se että pysyy mukana lahkossa. Kiva on, jos joku sen touhun vielä rahoittaa.
Tätä maailmaa Peruna kritisoi lempeästi hymyillen. On nerokasta siirtää tapahtumat satojen vuosien takaiseen Suomeen. Nykyajassa tarina menettäisi teränsä, jota aikaperspektiivi tuo. Vaikka tarina liikkuu histariassa, käytetään startup-termistöä sellaisenaan. Se tuo aiheen käsittelyyn veikeyttä.
Näyttelijäkaartista löytyy paljon suomalaista kärkikaartia, ja jokainen heistä täyttää tonttinsa loistavasti. Ohjauksesta vastaa vankka ammattimies Joona Tena (FC Venus, Roba, Syke, Supermarsu) sekä käsikirjoituksesta taitava Pekko Pesonen (Napapiirin sankarit, Jättiläinen). Epookin perässä Liettuassa kuvattu elokuva etenee nasevan mukavasti. Pääosassa Joonas Nordman kannattelee tarinaa suvereenisti, kaikki muut tukevat taiten.
Komedia on siinä mielessä armoton tyylilaji, että sille joko nauraa tai ei. Peruna osuu maaliinsa ja viihdyttää, mutta sen oivaltavat vitsit saavat korkeintaan hymyilemään. Valitettavasti nauruhermot saavat jäädä turhan toimettomiksi. Lopputulos lasahtaa kolmen tähden ylämummoon.