Haute tensionilla eurokauhun ykkösnimiin kavunneen Alexandre Ajan ura Hollywoodissa on ollut pettymysten sävyttämä. Tyylittelyssään rämpinyt The Hills Have Eyes ja kaikin puolin kelvoton Mirrors veivät ohjaajaa uhkaavaan suuntaan.
Piranha 3D on irtiotto kahdessa mielessä. Toisaalta Aja ei nyt toimi käsikirjoittajana, kuten ei myöskään hänen pitkäaikainen kumppaninsa Grégory Levasseur. Poissa on myös vakikuvaaja Maxime Alexandre. Toisaalta kadonnut on se kömpelö kunnianhimo, joka Ajan työhön on aiemmin liitetty. Piranha 3D ei ole kiusaannuttava, koska ohjaaja tietää täysin, mitä tekee – ja ehkä ensimmäistä kertaa urallaan myös täysin onnistuu siinä.
Juoni on päivitetty 32 vuoden takaisesta originaalista. Nyt verenhimoiset piraijat ovat peräisin maanalaisesta altaasta, joka maanjäristyksen myötä purkautuu yllään olevaan järveen. On kevätjuhlakausi, mikä tarkoittaa kymmeniä tuhansia bilettäviä nuoria. Keskiössä on 17-kesäinen Jake (Steven R. McQueen), joka tulee pestatuksi eksentrisen pornomogulin (Jerry O’Connell) oppaaksi järvelle.
Rakenne seurailee genren kaavaa tiukasti, mutta voisiko nyt puhua perinnetietoisuudesta? Kaavamaisuus ei tunnu kömpelöltä, kun ohjaajana on konventioita aiemmin rikkonut Aja. Myönnytykset tuntuvat tietoisilta, vaikka tekijät eivät täysin uppoudukaan genreparodiaan.
Itsetietoisuus synnyttää silti hienoja hetkiä. Puolivälin mieletön teurastus nuorten ruuhkauttamalla rannalla on loistava: pitkällinen sarja toinen toistaan härskimpiä splatter-efektejä. Paljaiden rintojen, pyöreiden takapuolten ja irtoraajojen yhteispeli on saumatonta, lopputulos herkullisen kitsch. 3D-efekti lisää siihen muovisen mausteensa.
Jakso on mainio indikaattori Piranda 3D:n tyylillisistä ambitioista. Ö-luokan spring break -estetiikka hyökyy voimalla yli äyräiden, äärimmilleen seksualisoitu naiskuva (kamera seuraa naishahmojaan aina alaviistosta) leikellään kirjaimellisesti palasiin hip hopin ja tanssipunkin tahdissa. Lopputuote on tyhmänhauska, mutta myös terävä kiteytys niistä sisällöllisistä ja tyylillisistä arvoista, joita MTV:n kaltaiset instituutiot uudelleentuottavat.
Kysymys on: tarkasteleeko Aja systeemiä ulkopuolelta, vai onko hän Hollywood-huumassaan vajonnut sen sisään? Problemaattisin kohtaus on puolivälin vedenalainen hetki, jossa kaksi alastonta pornotähteä sukeltelevat syvyyksissä kuin delfiinit. Tunnelman määrää Léo Delibes’n musertavan kaunis Kukkaduetto.
Tyylivalinta on kiehtova, sillä se ottaa naisvartalon estetisointiin toisen näkökulman, tällä kertaa historiallisen. Leikittelevät tytöt sulautuvat heitä ympäröivään syvään siniseen ja muuntuvat roomalaisen taruston jumalaisiksi nymfeiksi.
Efekti rikotaan, kun kamera siirtyy miljoonajahdin sisätiloihin: lipevä porno-ohjaaja kuvaakin naisia lattiaikkunan lävitse. Illuusio särkyy, ja katsoja havahtuu – uintikohtaus onkin yhtä luonnollinen kuin tyttöduon rinnat. Samalla se symboloi koko elokuvaa, joka ytimessään on vain implantein ehostettua luontokauhua aikansa yleisölle. Ja juuri siksi niin suositeltava.
Anton Vanha-Majamaa
Tähdet: ★★★