Esa Jussilan (Pri)sons-nimistä toiminta/väkivaltaleffaa markkinoidaan ”Suomen ehkä kaikkien aikojen väkivaltaisimpana elokuvana”. Noh, kyllä sitä huomattavasti verisempääkin splätteriä findie-kentällä on tarjonnassa ollut, eikä esimerkiksi Jalmari Helanderin Sisu (2022) ihan hirveästi näistä verikekkereistä jälkeen jää. K-18-leima on kuitenkin tullut ihan syystä, sen verran railakkaasti tekoverta ja ruumiinosia levitellään pitkin seiniä.
Jere Saarela esittää juuri vankilasta vapautunutta Juhaa, joka pestataan syrjäseudulla sijaitsevan alamaailman kauppapaikan vartijaksi. Mestan pomolla (Ilkka Koivula) ja hänen pojillaan on salaisuus, jonka takia Veera W. Vilon esittämä Koch ja hänen tappajakörmynsä tekevät paikkaan iskun. Juha joutuu keskelle veristä taistelua ja pimeitä salaisuuksia.
Jussila on itse leikannut ohjaamansa, kuvaamansa ja käsikirjoittamansa elokuvan, eikä se olisi välttämättä kannattanut. (Pri)Sons on sataminuuttisena aivan liian pitkä. Tapahtumat laahaavat ja hahmot jaarittelevat, kohtauksissa näytetään juonen ja tarinan kannalta täysin turhia juttuja. Leffasta voisi helposti saksia jopa puoli tuntia pois.
Jussila on kertonut halunneensa sekoittaa keskenään niin sanottua kidutuspornoa, eli Hostelin (2005), A Serbian Filmin (2010) ja vastaavan kaltaista eksploitaatiota, ja perinteisempää b-luokan kasaritoimintaan – sellaista kamaa, mitä hän itse voisi napata vhs-vuokraamosta lainaan. Joo, esikuvat ovat nähtävissä, mutta siihenpä ne sitten jäävätkin.
Praktikaaliefektit ovat ehdottomasti elokuvan parasta antia. Muutamassa mättökohtauksessa päästään shokkiarvoiltaan jopa yllämainittujen esikuvien lähelle, mutta ne eivät onnistu pelastamaan muuten laiskaa findie-veripalttua. Kaikesta paistaa hirveä halu tehdä armotonta väkivaltafantasiaa, mutta kun ei lähde niin ei lähde.
Niko Ikonen