Jacques Audiardin Profeettaa voi hyvällä syyllä kutsua 2000-luvun Arpinaamaksi tai Kummisedäksi, vaikka mestarillisella tarkkuudella ohjattu ranskalaiselokuva kertookin rikoksen tiestä edeltäjiään naturalistisemmin. Rujo ja runollinen Profeetta kuvaa yhteiskuntaan vertautuvaa vankilamaailmaa tavalla, jossa on klassikkoelokuvien monitulkintaisuutta ja ajattomuutta.
Orpo ja lukutaidoton Malik El Djebena (Tahar Rahim) on ranskalaisviranomaisten silmissä hylkiö ja muulle maailmalle näkymätön ja yhdentekevä. Juuristaan vieraantunut arabinuorukainen tuomitaan kuudeksi vuodeksi vankeuteen rikoksesta, johon hän on sanojensa mukaan syytön.
Audiard ei kerro Malikin taustasta juuri mitään, vaan tyytyy hienovaraisiin mutta tehokkaisiin vihjeisiin. Millaisista olosuhteista tulee 19-vuotias pikkurikollinen, joka on kauttaaltaan arpien peitossa? Malik ei selvästikään ole tottunut suunnittelemaan tulevaa, ja karussa vankilaympäristössä hän tyytyy aluksi selviytymään päivän kerrallaan.
Suljetun vankilayhteisön huipulla, ohi vartijoiden valvonnan, toimii korsikalaisgangsterien valkopäinen johtaja César Luciani (Niels Arestrup). Luciani ohjaa Malikin veritekoon, gangstereita vastaan todistavan muslimin murhaan. Raa’an veririitin jälkeen nuorukainen hyväksytään korsikalaisten kahvinkeittäjäksi ja juoksupojaksi. Tulokasta ei hyväksytä joukkoon kuitenkaan ehdoitta, sillä hänen etninen taustansa liittää hänet toiseen vahvaan vähemmistöryhmään.
Malik oppii nopeasti paikkansa vankilan hierarkiassa. Koska hän ei kyseenalaista Lucianin määräyksiä, saa hän vastuulleen yhä vaarallisempia toimeksiantoja. Vankilan johto palkitsee Malikin hyvästä käytöksestä 12 tunnin lomilla. Vankilan ulkopuolella hän toteuttaa ensin pelkästään Lucianin käskyjä, mutta alkaa pian pyörittää myös omaa huumeenkuljetusrinkiään. Selviytymisvietti pakottaa hänet ratkaisuihin, jotka vähä vähältä muuttavat hänen maailmankuvaansa ja sosiaalista asemaansa.
Profeetta on pariisilaissyntyisen Jacques Audiardin viides pitkä elokuva. Lue huuliltani (2001) ja Kun sydän lakkaa lyömästä (2005) olivat Profeetan tapaan psykologisesti virittyneitä art house -rikoselokuvia. Ohjauksillaan Audiard on vienyt ranskalaista rikoselokuvaa uusille urille. Jean-Pierre Melvillen viileän tyylittelyn jatkajaksi hänellä ei selvästikään ole halua. Pikemminkin hän kumartaa genren amerikkalaisedustajien kuten Martin Scorsesen, Francis Ford Coppolan ja Brian De Palman suuntaan.
Audiard on kertonut halunneensa tehdä vankilaan sijoittuvan elokuvan siitä saakka, kun hän vieraili vankilassa ja järkyttyi olosuhteista siellä. Tuottaja löysi Audiardille Abdel Raouf Dafrin ja Nicolas Peufaillitin kirjoittaman alkuperäiskäsikirjoituksen, jonka pohjalta ohjaaja muokkasi elokuvan mieleisekseen yhdessä Thomas Bidegainin kanssa.
Profeetan realistisuus, jopa naturalistisuus, on paljosta velkaa Stéphane Fontainen taitavalle kuvaustyölle. Fontaine tallensi käsivarakamerallaan Malikin yhä määrätietoisemmiksi käyvät askeleet vankilan kaikuvilla käytävillä ja ahtaissa, kosteissa selleissä. Audiard tavoitteli autenttisuutta myös palkkaamalla kuvausavustajiksi ja neuvonantajiksi entisiä vankeja.
Audiard ei kuitenkaan pysyttäydy realismissa, vaan ylittää sen. Malik saa murhaamastaan todistajasta, Reyebistä (Hichem Yacoubi), pysyvän seuralaisen. Reyeb on Malikin omantunnon ääni tai henkiopas, joka ilmestyy nuorukaisen avuksi ratkaisevilla hetkillä. Reyebin läsnäolo vahvistaa Malikin hengellistä, sisäistä maailmaa, ja vaikuttaakin siltä, että nuorukainen kokee toteuttavansa Jumalan tahtoa. Oudon auto-onnettomuuden jälkeen muutkin alkavat uskoa hänen profetoinnin kykyihinsä.
Profeetan Malik on sukua Arpinaaman Tony Montanalle. Mutta toisin kuin De Palma ja käsikirjoittaja Oliver Stone Audiard kertoo selviytyjän tarinan. Vankila tarjoaa Malikille oppia hyvässä ja pahassa. Hänet koulutetaan lukemaan, kirjoittamaan ja tekemään työtä. Valvonnan ulkopuolella Malik omaksuu vankilan käytöskoodit ja silmittömän väkivallan. Elokuvan moniselitteisessä loppukohtauksessa näemme vankilan korkeakoulusta valmistuneen miehen, jolla on ensi kertaa paitsi valtaa myös mahdollisuus valita.