Uhrilampaitten ja Philaladelphian ohjaajan perhedraama tarjoaa parhaimmillaan erinomaista dialogia ja eläviä henkilöhahmoja. Dokumentaarinen kuvaustyyli ja heiluva kamera saattaa ärsyttää joitakin katsojia.
Jos elokuvan nimi on Rachel Getting Married ja pääosaa esittää Anne Hathaway, niin tulee mieleen, että se on kevyttä viihdettä tyyliin Prinsessapäiväkirjat, Paholainen pukeutuu Pradaan ja monet muut vastaavat.
Mutta ei. Rachel Getting Married on vakava perhedraama. Siinä on kyllä huumoriakin, mutta kaikkea muuta kuin kevyttä sellaista.
Hathawayn esittämä Kym on entinen malli, joka on vuosia kärsinyt huumeongelmasta. Hän on ainakin toistaiseksi päässyt vieroitushoidon ansiosta kuiville. Hän palaa lapsuudenkotiinsa juhlimaan Rachel-sisarensa (Rosemarie DeWitt) häitä. Häiden valmisteluissa ja hääjuhlissa vuosikausia piilossa olleet traumat nousevat esiin.
Käsikirjoituksesta vastaa ensikertalainen Jenny Lumet, kuuluisan ohjaajan Sidney Lumetin tytär. Ohjaaja Jonathan Demme (s. 1944) sen sijaan on ansioutunut veteraani, joka tunnetaan parhaiten sarjamurhaajaelokuvasta Uhrilampaat (1991). Eri lajityypit hallitsevan Demmen muusta tuotannosta voidaan mainita toimintakomedia Vaarallinen tyttöystävä (1986) ja Tom Hanksille Oscar-palkinnon tuonut aids-draama Philadelphia (1993). Hän on ohjannut myös kiitetyt konserttielokuvat Talking Headsista ja Neil Youngista.
Venetsian elokuvajuhlien kilpasarjaankin valittu Rachel Getting Married on parhaimmillaan erinomaisesti kirjoitettu draama. Perheen välisiä suhteita on kuvattu aidon tuntuisesti, ja henkilöhahmot ovat eläviä. Etenkin Bill Irwin ymmärtäväisen isän roolissa jää mieleen. Huonoimmillaan elokuva tarjoaa löysää dialogia ja irrallisilta vaikuttavia kohtauksia.
Kuvaustyylissäkin on hyvät ja huonot puolensa. Rachel Getting Married on kuvattu dokumentaariseen tyyliin käsivaralta, rosoisen tuntuisesti. Siten on saatu aikaan tunnelma, jossa katsoja on ikään kuin mukana tapahtumissa. Välillä kamera heiluu niin holtittomasti, että elokuva näyttää amatöörin tekemältä häävideolta. Ratkaisu on tietenkin harkittu, mutta silti tuntuu että siinä on menty vähän liian pitkälle.