Rahalla saa

1.4.2010 16:08
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 01.04.2010

Amerikan kansantalous on alusta alkaen perustunut ajatukseen, että kuka tahansa voi nousta lehdenjakajasta miljonääriksi. Kunhan vain ponnistelee tarpeeksi eikä anna periksi. Ikävä kyllä rehelliset mahdollisuudet siihen ovat yhtä suuret kuin loton päävoitossa. Niinpä moni siellä kuten muuallakin maailmassa on päättänyt toteuttaa unelman mutkia oikoen. Suomeksi se tarkoittaa aina jonkinasteista moraalittomuutta ja jopa rikollista toimintatapaa.

Ruotsalainen dekkarikirjailija ja lakimies Jens Lapidus tuntee rahamaailman pimeän puolen ja on onnistunut dramatisoimaan sen uskottavasti. Nyt hänen Tukholman alamaailmaa kuvaavan trilogiansa ensimmäinen osa on käännetty elokuvaksi, joka tuntuu lähes dokumentaariselta. Elokuvan keskiössä on kauppakorkeaa käyvä nuori ja salskea JW, joka haluaa päästä osaksi Tukholman aatelisten jetsettiä. Mahdollistaaksen tämän hän ajaa iltaisin taksia ja tekee hyväosaisten kavereidensa opinnäytetyöt. Lain rajamailla toimivan, siirtolaisten pyörittämän taksibisneksen kautta hänelle aukeaa mahdollisuus tienata muutama nolla lisää tilinauhaansa. Kun hänelle tarjotaan tehtäväksi pestä huumerahaa ekonimitietämyksellään, nuori mies ei pitkään mieti.

JW saa kuitenkin huomata, että huumebisnes ei ole pohjolan perukoilla yhtä yltäkylläistä ja komeaa kuin isossa maailmassa eikä se kestäkään kuin hetken. Kuten JW:n kaveriksi muodostuva Jorge asian ilmaisee: ”Tässä bisneksessä kaikki kusettavat kaikkia.” Pian JW huomaa joutuvansa tekemään mahdottomia valintoja moraalinsa rippeiden varassa.

Suomalaisillekin laivamatkaajille tutuissa ympäristöissä Slussenissa, Värtahamnenissa ja Stureplanilla kuvattu elokuva on tyyliltään levoton ja nopeatempoinen. Kamera seuraa toimintaa liikkeessä ja pysähtyy vain oikeilla hetkillä tarkempiin lähikuviin. Maahanmuuttajataustaiset näyttelijät antavat autenttisen Ruotsi-tunnelman. Pääosan esittäjä Joel Kinnaman on varsinainen vaalean viikingin perikuva, jonka ei uskoisi sortuvan näin helposti vakaviin rikoksiin. Pienistä juonen kehittelyn epäkohdista huolimatta elokuva tempaa mukaansa eikä päästä helpolla. Niin karua on Sveamamman pimeän puolen seuraaminen näin läheltä kuvattuna.

Lisää luettavaa