Pablo Emilio Escobar Gaviria (1949–1993) oli yksi aikansa tunnetuimmista rikollisista ja maailman kokaiinikaupan kasvot. Köyhästä Medellínin kaupungista kotoisin oleva keskiluokkaisen perheen kasvatti lähti rikoksen poluille kokaiinikauppaan jo 16-vuotiaana 1960-luvun puolivälissä. Hän järjesti kartellien välisen työnjaon ja jakoi niiden kanssa Yhdysvaltojen markkinat.
Toisaalta Escobar oli äärettömän julma ja väkivaltainen. Toisaalta paikalliset pitivät häntä hyväntekijänä, joka rakensi kaupungin köyhille taloja ja muuta infrastruktuuria. Tämä helpotti hänen toimiaan: toiveikkaita nuoria virtasi kartellin riveihin sotilaiksi.
Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria perustuu Virginia Vallejon kirjaan, jossa hän kertoo suhteestaan Escobariin ja miehestä myytin takana. Elokuvan näkökulma on siis Vallejon (Penélope Cruz), jolla oli oma todella suosittu keskusteluohjelma El Show de las Estrellas Kolumbian televisiossa. Vallejo saa kutsun Escobarin hulppealle Hacienda Nápoles -tilalle, jonne ovat kokoontuneet aivan kaikki, joilla on merkitystä Kolumbiassa.
Kuten persoonallisuushäiriöiset usein ovat, oli Escobar halutessaan äärettömän hurmaava. Niinpä ei mene aikaakaan, kun Pedro ja Virginia aloittavat suhteen. Se, että Escobar on naimisissa Marian (Julieth Restrepo) kanssa, ja heillä on lapsi sekä toinen tulossa, ei haittaa pätkääkään.
Escobarin työskentelytavat käyvät elokuvan aikana tutuiksi. Hän pitää oman kartellinsa tiukan sotilaallisessa otteessaan ja suhteet toisten kartellien virkaveljiin läheisinä. Hän käy esittelemässä televisiossa sosiaalisen rakentamisen projektiaan esittäen puhtoista hyväntekijää.
Taustalla jatkuvana uhkana on joutuminen Yhdysvaltojen huumeagenttien kynsiin. Saadakseen vaikutusmahdollisuuden systeemin sisältä ja diplomaattisen koskemattomuuden raha vaihtaa omistajaa, ja niinpä Escobar valitaan Kolumbian kongressiin varaedustajaksi. Poliittinen ura tyssää heti lähtötelineisiin, kun oikeusministeri Rodrigo Lara (Simón Rivera) ottaa Escobarin maalitaulukseen ja peitelty menneisyys alkaa paljastua.
Escobar heitetään ulos kongressista ja Uusi liberalismi -puolueesta. Escobar kiihdyttää poliittisen murhien sarjaa tappamalla muun muassa Laran nuoria sicarioita eli palkkatappajia käyttämällä. Escobar suostuu suorittamaan vankeusrangaistuksen mikäli välttää karkotuksen Yhdysvaltoihin. Korruptoituneessa Kolumbiassa hänelle järjestyy yksityisvankila, joka on kuin luksuslomaretriitti ja josta hän edelleen johtaa operaatioitaan.
Pikkuhiljaa Escobarin pelkoa herättävä väkivallan käyttö alkaa kääntyä häntä itseään vastaan, ja silmukka kiristyy.
Elokuva kertoo pääosin siis Pablo Escobarista, vaikka sen näkökulman pitäisi olla hänen rakastajattarensa Virginian. Toki hänenkin tarinaansa kerrotaan, mutta lähinnä Virginian osaksi jää joko Escobarista hurmaantuminen tai tekojen kauhistelu. Elokuvan ohjaaja ja kirjan pohjalta käsikirjoituksen laatinut espanjalainen Fernando León de Aranoa on kokenut tekijä niin kirjoittajana kuin ohjaajana 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Hänen elokuvistaan Maanantain auringossa (2002) ja A Perfect Day (2015) on nähty meillä valkokankailla. Ensiksi mainitussa näytteli nyt Escobaria esittävä Javier Bardem.
Pablo Escobar on innoittanut jo hyvän aikaa. Etelä-Amerikassa hänestä on tehty telenoveloita, ja kiinnostaa kulttihahmo pohjoisella pallonpuoliskollakin muun muassa Narcos-sarjan ja Tom Cruisen tähdittämän American Made -elokuvan myötä.
Vaikka kokemusta siis on ja aihe on alati kiinnostava, ei toteutus yllä kovin korkeisiin sfääreihin. Yhtenä syynä elokuvan toimimattomuuteen on se, että siitä on tehty elämäkertaelokuva, ja ne aivan liian usein kangistuvat faktojen alle. Kun kerrotaan tunnetun hahmon tarinaa, on siihen otettava sinänsä tärkeitä tapahtumia. Ne tekevät elokuvasta luettelomaisen, eikä itse tarina pääse koskaan kunnolla lentoon omin siivin.