Parikymppiset Anna (Jasmine Trinca) ja Marco (Alessandro Borghi) kohtaavat sattumalta porttikongin edessä, jossa he ovat molemmat pitämässä sadetta. Anna on huoleton ja impulsiivinen sarjakuvataiteilija kun taas Marco on fyysikko, joka ei usko aikaan.
Fyysikko Albert Einsteinin tavoin Marco uskoo, että ajan jakaminen menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen on keinotekoinen. Elokuvan rakenne heijastelee hienosti tätä ajatusta. Paolo Genovesen elokuvassa kulkee rinnakkain kolme eri aikatasoa, jotka limittyvät.
Yhdellä aikatasolla kuvataan pariskunnan kohtaamista ja tapailun alkuaikoja, toisella seurustelun vakiintumista. Kolmas taso on nykyhetki, jossa kolmekymppiset Anna ja Marco ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. Neljäntenä ulottuvuutena elokuvassa on viittaus tulevaisuuteen suhteessa elokuvan nykyhetkeen.
Toisin kuin suhteen alkuaikoina on Annan ja Marcon vakiintuneessa arjessa vaikeaa löytää tilaa romantiikalle. Niinpä sarjakuvataiteilija Anna luo rakkauden supersankarin. Annan sarjakuvatarinassa pariskunta onnistuu pitämään suhteensa elossa haasteista huolimatta.
Ajoittain elokuvassa on vaikea pysyä kärryllä siitä, millä aikatasolla liikutaan. Hyvä vinkki eri aikatasojen erottamiseen on se, että nuori Marco on siloposki, tarinan keskivaiheilla hänellä on viikset ja tarinan nykyhetkessä parta.
Rakkauden supersankarissa on paljon samaa tematiikkaa kuin Genovesen aikaisemmassa elokuvassa Salaisuuksien illallinen (2016), jossa ystäväpariskuntien liittojen kestävyyttä testataan yhteisen illallisen aikana, jolloin jokainen sitoutuu lukemaan puhelimeensa tulevat tekstiviestit ja vastaamaan muiden kuullen puheluihin.
Parisuhteen haasteet ja salaisuudet ovat olennaisessa roolissa myös Rakkauden supersankarissa, joka on kuitenkin Salaisuuksien illallista syvempi tutkielma parisuhteen eri ulottuvuuksista ja elämän arvaamattomuudesta.
Genovesen elokuvassa parisuhteen supervoima on arjen sietäminen. Rakkauden supersankari on koskettava rakkaustarina, johon traagiset elementit tekevät särönsä. Pohdinta ajasta tuo Genovesen elokuvaan kiinnostavan ulottuvuuden, joka nostaa sen perinteistä romanttista draamakomediaa korkeammalle tasolle.
Susanna Bono