Russell Crowen jännäri Unhinged on saanut hieman hupaisan suomenkielisen nimen Rattiraivo, mutta nimi on samalla osuva. Tapahtumat käynnistyvät liikenneruuhkasta syntyvästä aggressiivisesta käyttäytymisestä, eikä elokuvassa juuri muuta olekaan.
Rattiraivon piti olla Yhdysvalloissa ensimmäinen koronaepidemian jälkeen teattereihin tuleva isompi elokuva, mutta sen kohtaloksi on monien muiden tuotantojen tapaan tullut useampi ensi-illan lykkääntyminen. Suomessakin elokuvaa siirrettiin, mutta se saa meillä kuitenkin ensi-iltansa ennen Yhdysvaltoja.
Jo alkukohtauksesta selviää, että Crowen esittämästä psykopaatista on hyvä pysytellä kaukana. Kun pahaa-aavistamaton yksinhuoltajaäiti Rachel (Caren Pistorius) vaihtaa miehen kanssa pari sanaa liikennevaloissa, lähtee käyntiin painajaismainen takaa-ajo.
Rattiraivoa markkinoidaan ”psykologisena trillerinä”, mutta se on harhaanjohtavaa. Elokuva on Steven Spielbergin Kauhun kilometrien ja Joel Schumacherin Rankan päivän epäonnistunut sekoitus, jossa ei ole minkäänlaisia psykologisia elementtejä. Roolihahmot ovat yksiulotteisia ja tylsiä, eikä käsikirjoituksessa ole mitään erityisen jännittävää.
Jännitystä yritetään luoda takaa-ajojen lisäksi yllättävän shokeeraavalla väkivallalla, mutta ohjaaja Derrick Borte ei onnistu siinä ollenkaan. Ei se toisaalta ole mikään yllätys: Borte on tätä ennen ohjannut vain yhden elokuvan, kymmenen vuotta sitten ilmestyneen keskinkertaisen mustan komedian Jonesin perhe.
Ihmetyttää, miksi Oscar-palkittu supertähti Russell Crowe on lähtenyt mukaan näin mitäänsanomattomaan elokuvaan. Crowe näyttää muutenkin siltä, että hän tarvitsisi apua muussakin kuin roolivalinnoissa.
Jussi Huhtala