Ice Agen tekijät siirtyvät hyytävistä pakkasmaisemista täysin erilaiseen ympäristöön: Brasilian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, huumaavan kuumaan Rio de Janeiroon. Hyiset viimat eivät ole kuitenkaan täysin unohtuneet, sillä animaation päähenkilö, eksoottinen Blu-lemmikkipapukaija, viettää rauhallista elämää talvisessa Minnesotassa, Yhdysvalloissa. Blun paras ystävä ja omistaja on nörttityttö Linda, jota ilman papukaija ei voisi kuvitella pärjäävänsä. Kuten seikkailuanimaatioissa on tapana, myös Blun elämässä tapahtuu eräänä päivänä suuri mullistus. Hänet tempaistaan karnevaaleihin valmistautuvaan värikylläiseen Rio de Janeiroon, jossa hän kohtaa villinä elävän lajitoverinsa Jewelin ja joukon muita toinen toistaan erikoisempia lintuja.
The Social Networkin nuori tähti Jesse Eisenberg on luonnollinen valinta aran ja nörttimäisen Blu-papukaijan tulkitsijaksi. Hieman takelteleva ja muutenkin epävarma puhetyyli luo täydellisen mielikuvan ujosta mutta suloisen sympaattisesta mammanpojasta. Ainoa ongelma on se, että Eisenberg lyö liikaakin läpi Blu-hahmosta, joka tästä syystä ei tunnu täysin kokonaiselta tai aidolta. Verrataanpa Eisenbergiä esimerkiksi Johnny Deppiin. Depp on ääniroolissa tämän kevään yhdessä merkittävistä animaatiojulkaisuista, villiin länteen sijoittuvassa Rangossa. Johnny Depp häviää rooliinsa niin taidokkaasti, että katsoja unohtaa, kuka onkaan äänessä. Rango-lisko on Rango, ei hetkeäkään Johnny Depp. Blu-papukaija ei missään vaiheessa ole Blu, vaan lintua leikkivä Jesse Eisenberg.
Rion mainion riehakkaat musiikkiesitykset ovat elokuvan ehdottomat vahvuudet. Lattarirytmejä fiilistelevät suurella tunteella Blu-papukaijan ystävät Nico ja Pedro. Hunajaääninen Jamie Foxx tulkitsee keltaista pikkupelimiestä Nicoa, joka tietää, miten naisia kohdellaan. Foxxia hauskempi on kuitenkin Black Eyed Peasin riveistä tuttu tuottaja-muusikko Will.i.Am. Hän on Nicon aisapari, itseään naistenmiehenä pitävä pöljä Pedro, joka muistuttaa ulkoisesti Angry Birdsin punaista kamikaze-lintua – jos se olisi eläkepäivillään nauttinut liikaa maukkaita matoja tai miksei muutaman possunkin. Parivaljakon lauluesityksissä on vallatonta svengiä, vaikka nykymusiikin raivostuttavin keksintö, autotune, olisi voinut jäädä vähemmälle.
Animaatiossa on ehkä turhankin paljon riemua. Onneksi yksi linnuista on kuitenkin hyvin, hyvin vihainen. Hän on Flight of the Conchords -komediaduosta tutun Jemaine Clemetin herkullisesti tulkitsema Nigel-kakadu, tämän tarinan ilkeä ilonpilaaja. Aikoinaan elokuvamaailman parrasvaloissa paistatelleesta tähtinäyttelijästä on tullut ruma, katkera ja häikäilemätön – siis täydellisen pirullinen pahis. Rion yksi parhaista hetkistä on epäilemättä Nigelin laulukohtaus, joka kaikessa uhkaavuudessaan ja nokkeluudessaan nousee lähes samalle huipputasolle kuin Leijonakuninkaan superkonna Scarin hyeenaluolassa kaikunut Be Prepared.
Pariin otteeseen vakuuttavia laulutaitojaan esittelevän Anne Hathawayn Jewel jää auttamatta hauskojen sivuhahmojen jalkoihin tylsäksi tytöksi, vaikka hahmosta on selvästi yritetty tehdä itsenäistä ja seikkailunhaluista naisvastinetta indianajonesmaisille arkkityypeille. 30 Rock -komediasarjasta tuttu Tracy Morgankin pieksee Hathawayn miniroolillaan. Hän tekee Riossa naurattavan ja mieleenpainuvan piipahduksen kuolaavana bulldoggina, joka rakastaa karnevaalihumua.
Juonellisesti Rio on hyvin perinteinen, liiankin turvallinen. Teemoja ovat itseensä uskominen ja sydämen äänen kuunteleminen. Täysin päteviä aiheita, mutta niitä ei käsitellä kovin omaperäisesti. Pääosaan nousee vauhdikas kohellus, johon turvaudutaan aina, kun elokuva on vaarassa vakavoitua niin, että se saavuttaisi todellista syvyyttä. Ice Age käsitteli kaikesta toheloinnista huolimatta ihmisten ja eläinten maailman kohtaamista yllättävän osuvasti säilyttäen kuitenkin kevyen tunnelmansa. Riossa esimerkiksi eläinten salakuljetus ja katulapset hädin tuskin ehtivät vilahtaa rellestyksen viedessä täysin mukanaan. Ei sekään väärin ole. Sambabileissä on aina hauskaa.
Essi Peltola
Tähdet: ★★★