Rogue One: A Star Wars Story

GENRE , ENSI-ILTA 14.12.2016 TÄHDET

Rogue One sijoittuu Star Wars -maailmassa Sithin koston (2005) ja Uuden toivon (1977) väliin. Kapinalliset ovat hajaantuneessa tilassa. Imperiumi on suurempi kuin koskaan, ja sen vastustaminen tuntuu entistä vaikeammalta. Vastavalmistuneeseen joukkotuhoaseeseen, Kuolemantähteen, kätkeytyy kuitenkin heikkous, jonka Jyn (Felicity Jones) pyrkii paljastamaan.

Elokuva tarjoaa onnistuneesti kiinnostavan paletin uusia hahmoja. Jonesin näyttelemä Jyn on monisävyinen sankaritar, joka uppoaa uskottavasti muiden klassisten Star Wars -hahmojen joukkoon. Hänen lähin työtoverinsa on Diego Lunan tulkitsema kapinallinen Cassian, sekä hauska droidi K-2SO (äänenä Alan Tudyk).

Kaukaiset galaksit saivat myös muita kiinnostavia uusia henkilöjä. Ben Mendelsohnin hirmuinen Krennic, Forest Whitakerin mainio kapinallisten äärilaitaa edustava Saw Gerrera, Donnie Yenin voimaan vahvasti uskova Chirrut îmwe, sekä loistavan Mads Mikkelsenin tieteilijä Galen Erso. Kaiken kaikkiaan Rogue One on taidokkaasti näytelty kokonaisuus.

Käsikirjoitus yltää parhaimmillaan hyvään ja kekseliääseen alkuperäistarinaan, mutta paikoin jatkuvat uusilla planeetoilla pyörähdykset puuduttavat. Olisi mahdoton pysyä kärryillä, mikäli ruudun alalaitaan ei ilmestyisi planeetan nimeä sinne saavuttaessa. Totuttuun tapaan silmää isketään milloin millekin aiemmalle Star Wars -tapahtumalle, vaikka on helppo kuvitella sen ärsyttävän osaa katsojista.

Myös musiikki jäi arveluttamaan. Kyseessä on ensimmäinen Star Wars, johon John Williams ei ole tehnyt musiikkia. Paineet ovat varmasti olleet valtavat Michael Giacchinolle, joka ei tunnu olevan kotonaan sävellysten parissa. Se kuulosti sopivalta, mutta oli paikoin yhtä sekava kuin planeetoilla pamppailu. Tuntui, että Giacchino olisi pelännyt liikaa matkivansa Williamsia.

Tänä päivänä Rogue One on helppo nähdä allegoriana, ehkä jopa dystopiana. Pahat voimat ovat rakentaneet suuren joukkotuhoaseen, eivätkä pelkää käyttää sitä. Hyvisten joukot ovat hajanaiset, koska riitelevät jatkuvasti keskenään myös pikkuasioista. Star Wars on aina hyväksynyt joukkoonsa erilaisuutta, sehän on yksi sarjan keskeisiä teemoja, ja Rogue Onessa sitä on enemmän kuin koskaan. Toivottavasti elokuvaa, ja elokuvia yleisesti, katsottaisiin myös tarinaa syvemmältä.

Kaiken kaikkiaan Rogue One on onnistunut Star Wars -elokuva, joka sopii väliosaksi paremmin kuin hyvin.