Neljän näyttelijän ja yhden käsikirjoittajan yhdessä ohjaama Ruotsalainen hetki on pieni ja viisto musta komedia. Tyyli on paljon velkaa Studio Julmahuvin ja Ihmebantun kaltaisille televisiokomedian merkkiteoksille: vitsit ovat usein niin makaabereita ja niin epämääräisesti esitettyjä, ettei katsoja tiedä nauraako vai ei. Huumorista huolimatta kokonaisuus on eheä, ei irtovitsien perässä jolkottava.
Alku on kuin Coenin veljesten Fargon (1996) viimeisiltä hetkiltä: imelä iskelmätähti Kari Lampikallio (Tommi Korpela) raahaa vaimonsa Sonjan (Minna Haapkylä) kanssa mattoon käärityn ruhon keskelle lumista aukeaa ja yrittää tuloksetta peittää sen lumeen. Epätoivon sijaan Kari pitää päänsä kylmänä. Kaksikko suuntaa Karin exän Elisan (Elina Knihtilä) kotitalolle Töölönlahden kupeeseen. Siellä lorvailee myös tämän veli Antero (Hannu-Pekka Björkman), josta on ollut apua ennenkin.
On yö, on pullo viiniä, ja on treenikämppä täynnä uusia hittibiisejä. Yön pimetessä ja pullon tyhjentyessä nelikon keskeinen historia hiljalleen avautuu. Menneisyydestä löytyy yhteinen bändi, riitoja ja toinenkin ruumis.
Ruotsalainen hetki on kollektiivinen projekti ja näyttelijät osaavat pitää rooleissaan hauskaa. Eritoten Knihtilä on turhautumisiaan joka lihaksellaan tukahduttavan Elisan roolissa ilmiömäinen. Björkmanin raukkamainen ja naiivi Antero kerää sympatiapisteet.
Ohjaajiksi on merkitty kaikki neljä pääosanesittäjää sekä käsikirjoittaja Teemu Kaskinen. Hänet tunnetaan kirjailijana ja teatterintekijänä. Tausta näkyy elokuvan hahmovetoisuudessa ja intiimiydessä. Talon, treenikämpän ja jäätyneen lahden ympärille sijoittuva käsikirjoitus olisi helppo sovittaa teatterin lavalle.
Oma lukunsa on Pessi Levannon elokuvaan säveltämä musiikki. Karin viimeisin hitti Sylisi lämpöön on kokonainen iskelmäbiisi, jolle on tehty musiikkivideokin. Kappale kuvaa oivasti koko elokuvaa. Toisaalta se on kuin parhain Mikko Kuustonen -parodia ja oivaa Youtube-hittikamaa, toisaalta ihan oikea, lajityypille uskollinen teos.