Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla Suomen ennakkoensi-iltansa saanut Rush Hour 2 näyttää, millaista aivottoman viihteen pitää olla. Oleellisia tekijöitä ovat jamesbondi ”juoni” eksoottisissa ympäristöissä, näyttävä väkivalta ilman seuraamuksia ja muu huumorin vuoksi tehty ihmisten satuttaminen, räjähdykset sekä huono läppä.
Ykkösosaa näkemättömänä voin vain uskoa ihmisiä, joiden mielestä tämä on samanlaista mekastusta, mutta toimii paremmin. Samat miehet joka tapauksessa ovat asialla. Brett Ratner (myös The Family Man) ohjaa, Jackie Chan tuo kuvioihin akrobaattiset kykynsä sekä ihan oikean vanhan maailman filmitähtien charminsa ja Chris Tucker vastaa huonojen juttujen konekivääriryöpytyksestä jo The Fifth Element -leffasta tuttuun tyyliinsä.
Tarina koostuu jostain jutusta, jota Chan tutkii Hong Kongissa, Tuckerin lomailusta samassa osoitteessa, rahojen väärennyksestä ja salakuljetuksesta sekä sankarin ja pääpahiksen välisestä henkilökohtaisesta vihanpidosta eli vanhoista kunnon kliseistä. Pääasia on kuitenkin pyörittää sankariparia pitkin Hong Kongia ja Las Vegasia niin, että lähes joka kohtaus saadaan päätettyä näyttävästi koreografioituihin tappelukohtauksiin ja/tai huonoihin vitseihin. Tuckerin falsettikimitys sattuu aivoihin, mutta kyseessä on hyvä kipu – se kertoo, että ollaan viihteen lähteillä.
Sen lisäksi, että elokuva on oikeasti viihdyttävä, en ole ihan varma, kuinka tahallisia joidenkin musiikkivalintojen hauskuus on. Muistakaa katsoa myös lopputekstit, joita ryyditetään Jackie Chan –perinteiden tyyliin kuvauksissa sattuneilla mokilla. Huippukohtana sellaisen moottoriturvan kohtaaminen, että Tuckerinkin pokka pettää!