Zellnerin veljekset David (ohjaaja-käsikirjoittaja) ja Nathan (ohjaaja-näyttelijä) ovat tehneet vuoden omituisimman sekä samalla myös hauskimman ja melankolisimman draamaleffan. Sasquatch Sunset kertoo isojalkaperheestä, joka haahuilee pohjoisamerikkalaisessa ikimetsässä etsien merkitystään.
Perhe pysähtyy päivittäin rummuttamaan puita, ikään kuin etsien lajitovereitaan. Vaikuttaakin siltä, että he ovat koko maailman viimeiset isojalat. Kyseessä on tietenkin allegoria nykyihmisen juurettomuudesta ja sieluttomuudesta.
Jesse Eisenberg, Elviksen tyttärentytär Riley Keough, Christophe Zajac-Denek ja Nathan Zellner esittävät isojalkaydinperhettä, joka vaeltaa metsässä, syö, juo, nai sekä ihmettelee kohtaamansa luonnon moninaisuutta. Matka ei ole ongelmaton, eikä hillittömän hauskoilta ja absurdeilta, jopa hengenvaarallisilta tilanteilta voida välttyä. Mutta mikä matkan lopussa odottaa, katarsis vai turmio?
Aivan aluksi ei voi olla ihmettelemättä näkemäänsä. Isojalat nähdään arkitoimissaan, mutta myös oppimassa kaikenlaista uutta. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä inhimillisemmiksi ja tutummiksi isojalkaperheen jäsenet muuttuvat. Näistä karvaisista hepuista alkaa tykätä. Heidän kohtalostaan välittää aidosti.
Isojalat elävät kuten ihmiset, mutta sanotaanko nyt niin, että hieman metsäläisemmin tai vuoristolaisemmin kuin nykyihminen. Kaikesta tekemisestä välittyy äly, joka ei ole vain vielä kehittynyt tarpeeksi evoluution tikapuilla. Isojalat ovat se kuuluisa puuttuva linkki ihmisapinan ja homo sapiensin välissä.
On myös pakko hehkuttaa karvaturrien upeaa ulkonäköä! Hahmot on tehty tietokoneiden sijaan aivan omin kätösin. Uskoisinkin, että leijonanosa budjetista on mennyt näihin kokovartalopukuihin – eikä leffan budjetti ollut kuin miljoona dollaria.
On käsittämätöntä, että Zellnerit ovat tehneet Hollywoodin a-listalaisten kanssa näin halvan mutta samalla niin laadukkaan ja poikkeuksellisen elokuvan. Tavallisessa Hollywood-tuotannossa milli ei riittäisi kattamaan edes elokuvan cateringia.
Odotin Sasquatch Sunsetilta suhteellisen vähän, mutta sain lopulta yhden vuoden kohokohdista.
Niko Ikonen