Farrellyn veljesten uusin komedia miehestä, joka nai väärän naisen ja löytää häämatkaltaan itselleen paljon sopivamman siipan, on taattua tavaraa. Se on hauska ja nokkela, mutta pitkähkö ja paikoin hieman puuduttavakin.
Eddie Cantrow (Ben Stiller) on käynyt läpi traumaattisen eron ja on pysytellyt kauan sinkkuna sen jälkeen. Jopa niin kauan, että hänen isänsä Doc (Jerry Stiller) on kovasti huolestunut pojastaan ja kyselee kovin suorasanaisesti tämän seksielämästä. Eräänä päivänä Eddie törmää kauniiseen Lilaan. Tai pikemminkin mieheen, joka ryöstää Lilan käsilaukun. Apuun rynnättyään Eddie ihastuu päätä pahkaan kauniiseen ilmestykseen. He eivät vaihda yhteystietoja, mutta kun Lila ilmestyy ostoksille Eddien urheilukauppaan, lähtee suhde vilkkaaseen nousukiitoon. Sitten Lila pudottaa pommin: hän on töissä ympäristöjärjestössä, joka haluaa lähettää hänet Hollantiin, koska hän on naimaton. Eddie on pahan dilemman edessä: menettää unelmiensa nainen toiselle puolelle maapalloa vai kosia tätä vasta parin viikon seurustelun jälkeen? Taustatukea saatuaan Eddie kosii Lilaa, joka suostuu hänelle vaimoksi.
Eddie ja Lila lähtevät häämatkalle Meksikoon. Jo automatkan aikana Eddie alkaa huomata nuorikossaan hieman häiritseviä puolia, mutta päästyään Cabon lomaparatiisiin saa Eddie nähdä vastanaidun vaimonsa täysin uudessa valossa. Unelmien nainen ei ehkä olekaan aivan niin unelma. Poltettuaan itsensä pahoin auringossa Lila jää toipumaan hotellihuoneeseen. Eddie joutuu näin ollen viettämään aikaansa yksin hotellin alueella. Mutta ei kauan, sillä hän tutustuu Mirandaan (Michelle Monaghan) ja tämän perheeseen. Miranda on täysin eri maata kuin Lila, ja Eddie viihtyy luvattoman hyvin tämän seurassa. Eddie ei tule maininneeksi olevansa häämatkalla…
Veljekset Bobby ja Peter Farrelly löivät itsensä läpi ääliökomedialla Nuija ja tosinuija (1994), joka oli yllätyshitti. Varsinainen täysosuma oli Ben Stillerin tähdittämä Sekaisin Marista (1998), ja suora jatkui Me kaksi ja Irenellä (2000). Heidän tavaramerkkejään ovat olleet ääliömäiset päähenkilöt, jollaisia erityisesti Jim Carrey on esittänyt. Mutta osingoille ovat pääseet myös toinen Farrellyjen vakionaama Stiller sekä vaikkapa Matt Damon. Farrellyjen elokuvat ovat tarkkanäköisiä oivalluksia, jotka kääntävät arkipäiväiset tilanteet varsin nyrjähtäneiksi alapää-, pissa- ja kakkahuumorin ryydittämänä. Veljesten viimeaikaisissa töissä on ollut havaittavissa pientä tason laskua, vaikka jotain hauskaa niihin kaikkiin on päässyt valahtamaan sekaan.
Sekaisin suhteessa on uudelleenfilmatisointi Elaine Mayn ohjaamasta ja Charles Grodinin ja Cybill Shepherdin tähdittämästä elokuvasta vuodelta 1972. Näkemättä alkuperäistä elokuvaa voi todeta, että Farrellyjen versio seisoo omilla jaloillaan ja on aivan heidän näköisensä tekele, niin hyvässä kuin pahassakin. Parhaimmillaan Sekaisin suhteessa on hulvattoman hauska ja nokkela. Se on nykytyyliin hieman liian pitkä ja sisältää turhan paljon suvantokohtia. Vaikka melko ronskiakin alapäähuumoria viljellään, ei se ole sinänsä mitään erityisen uutta, etenkään Bobbyn ja Peterin käsittelyssä, joten jotain lisää tähän elokuvaan olisi kaivannut. Ben Stillerin tosielämän isä Jerry Eddien isänä on mainio lisä. Seinfeld ja Kellarin kunkku -sarjoista tutulla Jerry Stillerillä on oikein hauska ote, ja hän saa jopa poikansa näyttämään sovinnaiselta, niin harmaantunut kuin Ben Stillerkin.