Vuoden 2019 Shazam! oli piristävä poikkeus supersankarielokuvien joukossa. Se toi iloa ja väriä erityisesti DC:n muista hahmoista kuten Superman ja Batman kertovien synkkäsävyisten rymistelyjen joukkoon.
Sen erityislaatuisuus perustui tarinan sankariin, Asher Angelin esittämään teini-ikäiseen Billy Batsoniin, joka supervoimiaan käyttäessään saa ulkoasukseen Zachary Levin näyttelemän aikuisen miehen. Sielunelämältään sankari on silti teini epävarmuuksineen ja kypsymättömyyksineen. Iso osa elokuvan viehätyksestä syntyi Billyn ja hänen kasvattiveljensä Freddyn (Jack Dylan Grazer) tutkiessa uusien voimien rajoja.
Kysymys kuuluikin: onnistuuko saman raikkaan uutuudenviehätyksen toistamaan?
Onneksi vastaus on kyllä. Ohjaaja David F. Sandberg ja käsikirjoittaja Henry Gayden, tällä kertaa yhdessä Fast & Furious -tuottaja-kynäilijä Chris Morganin kanssa, varioivat edellistä elokuvaa hienovaraisella mutta tärkeällä tvistillä. Siinä missä ensimmäinen elokuva kertoi muutoksesta superolennoksi, Shazam! Fury of the Gods keskittyy kasvamiseen (super)sankariksi.
Helppoa se ei ole, sillä Billyllä ja hänen kanssaan samassa sijaisperheessä asuvat kasvattisisaruksensa, jotka myös saivat voimia edellisen elokuvan lopussa, ovat edelleen teinejä ja lapsia, joilla on teinien ja lapsien keskittymiskyky ja halu ajatella asioita hetkeä pitemmälle. Tällä kertaa he saavat vastaansa julmat ja kostoa janoavat jumalatarsisarukset, jotka Billy on tietämättään vapauttanut.
Vaikka elokuvassa korostuu hauskuus ja vitsikkyys, Helen Mirrenin ja Lucy Liun hahmojen myötä tarinaan tulee kuolemaa ja väkivaltaa. Sandberg tunnetaan myös YouTuben karmivista pienistä kauhutarinoistaan – ja tietysti niiden perusteella tekemästään Lights Out -elokuvasta – ja avauskohtaus tuokin ne mieleen, kun pahisten esittely eskaloituu viattomasta joukkotuhoksi.
Usein supersankarielokuvat kärsivät geneerisistä pahiksista, joiden voimia ei ole kunnolla määritelty. Niin on hieman Hesperan ja Kalypsonkin tapauksessa, mutta Mirren ja Liu onnistuvat tuomaan hahmoihin persoonallisuutta. Lisäksi pakollisen lopputaistelun uhat on mukavasti nostettu muinaisista mytologioista, kuten Shazam-tarinoihin kuuluukin.
Zachary Levy jatkaa erinomaista suoritustaan miespoikana ja on tällä kertaa tarinan selkeä päähahmo. Hänen teini-ikäistä alter egoaan esittävä Asher saa tällä kertaa huomattavasti vähemmän valkokangasaikaa. Oikeutetusti teinijoukkiosta saa eniten olla esillä edelleen mainio Grazer. Tosin tällä kertaa elokuvan hauskimmaksi lapsi/aikuinen-parivaljakoksi muodostuu kasvattisisarusten nuorimmainen Darla, jota lapsena esittää Faithe Herman ja ”aikuisena” supersankarina Meagan Good. Hyvää taustatukea kohellukselle antaa Djimon Hounsou, joka esittää Shazam-velhoa naama peruslukemilla.
Lopputekstien aikainen kohtaus palauttaa peliin ensimmäisen elokuvan hahmoja. Se saattaa yhtä hyvin olla vitsi siitä, kuinka jatkoa on saatu odottaa kuin vihje jatkosta. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Shazam tuntuu selvinneen DCEU:n käynnissä olevasta uudelleenjärjestelystä ja on mukana sitä jatkossa päsmäröivän James Gunnin tulevaisuudensuunnitelmissa. Hyvä niin, sillä kosmisen toiminnan lomaan tarvitaan aina kepeyttä ja hauskuutta.
Jouni Vikman