Aikaisemmin Darius Marder on ollut mukana käsikirjoittamassa rikosdraamaa The Place Beyond the Pines. Nyt vuorossa on kiitettäviä arvioita maailmalta saanut esikoisohjaus Sound of Metal.
Elokuva kertoo Rubenista (Riz Ahmed), joka soittaa rumpuja hevimetalliduossa tyttöystävänsä Loun (Olivia Cooke) kanssa. Pari kiertää pitkin Yhdysvaltoja soittaen käytännössä kaikki mahdolliset saatavilla olevat keikat. Kesken kiertueen Ruben menettää kuulonsa lähes kokonaan ja soittamisesta tulee mahdotonta.
Vaikka Ruben haluaisi jatkaa kiertuetta ja soittaa tuttuja kappaleita solistia tarkemmin seuraten, lääkäri on toista mieltä. Lou järjestää Rubenille paikan hoitokodista, jossa opetetaan elämään vailla kuuloa. Ruben on elämänsä suurimman haasteen edessä, eikä kyse ole vain viittomakielen opiskelusta: hoitolassa vaaditaan keskittymistä olennaiseen eikä yhteyttä ulkomaailmaan sallita.
Suurin muutos tapahtuu kuitenkin Rubenissa itsessään, kun hänen suhteensa musiikkiin ja koko elämään muuttuu. Intohimo pauhaa sisällä, mutta sitä ei pysty purkamaan. Mieltä painaa pelko tulevaisuudesta ja kaipaus entisestä elämästä. Ihminen tunnetusti huomaa vasta menetettyään, mitä onkaan menettänyt.
Kuulovamma tuo taiteilijuuteen, erityisesti muusikkouteen uudenlaisen näkökulman. Olemme jo nähneet elokuvan esimerkiksi Ray Charlesista, sokeasta pianistista, joka kykeni luomaan kuulo- ja tuntoaistinsa varassa. Sound of Metalin päähahmon kyvyt ovat kunnossa, mutta vamma tekee kaikesta eri tavalla vaikeaa. Rubenin on etsittävä itsensä uudelleen, mihin oman vaikeusasteensa tuo aikaisempi päihderiippuvuus.
Lopputulos on hieno ja hyvin tämän ajan hengessä. Suurin osa näyttelijöistä on etsitty kuurojen yhteisöistä. Riz Ahmedin roolisuoritus on loistava. Hän teki valtavasti työtä, kuten opetteli rumpujen soiton ja amerikkalaisen viittomakielen.
Roolityö tuntuu autenttiselta myös tunnetasolla. Sound of Metalissa hypitään tunnetilasta toiseen nopeasti ja monipuolisesti. Taustalla on jatkuvasti toiveikkuus, vaikka välillä visusti piilossakin. Ruben etsii ratkaisua omapäisesti eikä halua tyytyä tilaansa. Tunnetasolla niin sanottu amerikkalainen unelma rikkoutuu, kun kaikkea ei voikaan saada. Varsinkaan menetettyä takaisin.
Kaikki näyttelijät hoitavat tonttinsa: Olivia Cooke rikkaan perheen kapinoivana elämäntapaboheemina, jonka oma intohimo on jotakin vanhempiensa ärsyttämisen ja musiikin väliltä, Paul Raci hoitokodin tyynenä ja uskovaisena vetäjänä, joka entisenä addiktina osaa käsitellä Rubenia, sekä ranskalainen Mathieu Amalric Loun rikkaana, snobina isänä.
Sound of Metalin suurin ansio on siinä, että se saa katsojan tuntemaan, mitä Ruben käy läpi. Elokuva audiovisuaalisena taidemuotona on tarinalle paras mahdollinen alusta. Hyvä käsikirjoitus, näyttelijät ja tekninen osaaminen ovat enemmän kuin osiensa summa, mistä kiitos kuuluu tietysti elementit yhteen kasanneelle ohjaajalle.
Elämä ei mene koskaan niin kuin sen on suunnitellut. Itsestä riippuu, sopeutuuko vallitseviin olosuhteisiin vai kieltääkö itseltään todellisuuden suistaen itsensä valheiden ja katkeruuden verkkoon. Mielenrauhan saa vain hyväksymällä. Toinen tie vie hulluuteen.
Jesse Raatikainen