Space Jam: Uusi legenda ei varsinaisesti ole jatko-osa vuoden 1996 legendaariselle, joskin hieman kömpelölle Space Jam -leffalle. Kyseessä on täysin itsenäinen elokuva, joka kierrättää ensimmäisen leffan ideoita ja vitsejä, mutta Michael Jordanin korvaa LeBron James tähtenä koripallon ja lasten piirrettyjen kohdatessa.
James esittää itseään, eli kuuluisaa koripallotähteä, jolle elämä hymyilee. Jamesin nuorempi poika Dom ei ole isänsä pettymykseksi juurikaan kiinnostunut koripallosta vaan suunnittelee korisvideopeliä vapaa-ajallaan. Jostain syystä James tuo Domin mukanaan Warner Brosin koollekutsumaan palaveriin, ja muutaman mutkan kautta ilkeä tekoäly sieppaa Domin ja Jamesin virtuaalimaailmaan.
Saadakseen poikansa takaisin Jamesin täytyy koota korisjoukkue ja pelata tekoälyä vastaan. Jamesin joukkue koostuu paremman puutteessa tietenkin Looney Tunes -hahmoista. Väiski Vemmelsääri, Lola, Repe Sorsa, Putte Possu ja muut tutut hahmot panevat parastaan pelikentällä, mutta onko se tarpeeksi teköälyn huippujoukkuetta vastaan?
Space Jam: Uusi legenda ei juurikaan onnistu tarjoamaan mitään hauskaa tai alkuperäistä liki kahden tunnin kestonsa aikana. Se on kokoelma Warner Brosin parhaita hittejä, ja jos elokuvasta saa jotain iloa, on se lähinnä eri hahmojen bongaamista kohtausten taustalla. Uusi legenda toimii lähinnä erittäin kalliina mainoksena Warner Brosin omistamille leffoille ja hahmoille. Leffassa nähdään viittauksia muun muassa Mad Max: Fury Roadiin ja Harry Potteriin ja esimerkiksi Kellopeliappelsiinin tyypit nähdään taustalla korismatsia seuraamassa.
Elokuvan on ohjannut Malcolm D. Lee, joka ohjasi muun muassa oikein mukiinmenevän Girls Trip -elokuvan, mutta Space Jam: Uusi legenda on kaameaa katsottavaa. Kyseessä on tietysti pohjimmiltaan lasten elokuva ja lapset varmasti nauravat laiskalle huumorille, mutta aikuisille elokuva ei tarjoa mitään. Leffan vitsit ovat kulahtaneita eivätkä kovin hauskoja. Uusi legenda poksuttaa kohti helposti arvattavaa loppuratkaisua aivan liian hitaasti.
LeBron James on kingi koriskentällä mutta näyttelijänä epävarma, eikä mieheltä löydy karismaa nimeksikään. James oli hauska Amy Schumerin Ihan yössä -leffassa, mutta siinä hänellä oli ympärillään muita taitavia näyttelijöitä ja rooli oli huomattavasti pienempi. Korislegendalla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi näyttelijän taitoja kannattellakseen kokonaista elokuvaa harteillaan. Onneksi Domia näyttelevä Cedric Joe on symppis, ja tekoäly Al-G Rhythmin roolissä nähtävä Don Cheadle hassuttelee ja pöhköilee kiitettävästi, mutta elokuvan käsikirjoitus on sekava ja siitä puuttuu dramatiikkaa. Eikä ihme, käsikirjoitusta on ollut työstämässä liki puoli tusinaa kirjoittajia.
Space Jam: Uusi legenda on harvinaisen mielikuvitukseton ja yllätyksetön. Se on ärsyttävän omahyväinen elokuva, josta puuttuu täysin taiteellinen elementti, mikä tekee leffasta tyhjän ja turhauttavan. Siinä olisi ollut aineksia parempaan ja ehdottomasti hauskempaan, mutta valitettavasti elokuva aiheuttaa vain ja ainoastaan päänsärkyä yli 8-vuotiaille katsojille eikä koskaan onnistu sanomaan mitään mielenkiintoista tai aitoa isän ja pojan vaikeasta suhteesta.
Maria Lättilä