Vuoden 2022 Speak No Evil oli viiden tähden mestariteos, joka jäi kummittelemaan mieleen vielä pitkään lopputekstien jälkeen. Christian Tafdrupin elokuva oli shokeeravan brutaali kauhuelokuva, jonka mahti kumpusi ahdistavasta tunnelmasta.
Alkuperäisen tapaan James Watkinsin uusi versio keskittyy kahteen pariskuntaan. Scoot McNairyn ja MacKenzie Davisin esittämät Ben ja Louise tapaavat lomalla Paddyn (James McAvoy) ja Ciaran (Aisling Franciosi), ja myöhemmin nämä kutsuvat uudet amerikkalaiset tuttavansa kyläilemään Devoniin. Paddyn ja Ciaran tavat ja tekemiset kuitenkin ahdistavat Benia ja Louisea, mutta he ovat liian kohteliaita sanomaan mitään.
Watkinsin versio on onneksi ihan kelpo elokuva, mutta eihän tämä koskaan voinut olla yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Uusi Speak No Evil toimii oivana trillerinä, jos sitä ei vertaa alkuperäiseen. On kuitenkin vaikea olla vertailematta elokuvia, varsinkin kuin Watkins toistaa monia alkuperäisen elokuvan kohtauksia.
Alkuperäisessä elokuvassa pariskunnat olivat kotoisin eri maista, ja kielimuuri oli osa elokuvan painostavaa tunnelmaa luoden vainoharhaisuutta pariskuntien välille. Uudessa versiossa molemmat pariskunnat puhuvat englantia, eivätkä kulttuurierot tunnu yhtä suurilta, mikä vähentää elokuvan tehokkuutta.
Watkinsin vuoden 2008 trilleri Eden Lake oli häijy ja karmaisevan väkivaltainen, mutta Watkins joutuu tässä pidättelemään Speak No Evilin potentiaalia. Elokuvan on tuottanut Jason Blumin kauhustudio Blumhouse, ja se on selkeästi suunniteltu isolle yleisölle. Blumhouse ja Watkins pelaavat varman päälle eivätkä halua järkyttää yleisöä liikaa.
Speak No Evil ei onneksi kopioi alkuperäistä elokuvaa liikaa. Monet tilanteet, kuten alussa nähtävä kohtaus, jossa Paddy ja Ciara vaativat kasvissyöjä Louisea syömään lihaa, ovat samoja kuin alkuperäisessä elokuvassa, mutta Watkins myös sekoittaa pakkaa uusilla kohtauksilla. Elokuvan loppu tuntuu turhauttavan lällyltä verrattuna alkuperäiseen, mutta mikäli alkuperäinen elokuva ei ole tuttu, tästä löytyy varmasti paljon nautittavaa.
Elokuvan näyttelijäkaarti on myös erinomainen. McAvoy on erityisen hyvässä vedossa ja näyttelijän roolisuoritus on verrattavissa Split-elokuvaan, jossa hän pääsi esittämään elokuvan monisävyistä pahista. McNairy on myös erinomainen valinta Ben-hissukan rooliin. McNairy tuo hyvää vastapainoa McAvoyn perinteiseen maskuliinisuuteen ja perustaa roolinsa kateuteen. Ben haikailee Paddyn elämän perään; Paddy on vapaampi, miehisempi ja kaikin puolin parempi mies kuin Ben, ainakin Benin mielessä.
Harmillisesti Speak No Evil etenee hieman liian nopeasti ja keskittyy enemmän toimintaan. Elokuvan teemoilla ei ole aikaa upota katsojan mieleen, eikä elokuva jätä yhtä suurta vaikutusta kuin Tafdrupin elokuva. Speak No Evil ei ole varsinaisesti mikään kalkkuna, mutta elokuva tuntuu hieman turhanpäiväiseltä.
Maria Lättilä