Spider-Man: Far From Home

GENRE , ENSI-ILTA 03.07.2019 TÄHDET

VAROITUS! Arvostelussa kerrotaan elokuvan pahiksen nimi. Jos et ole lukenut sarjakuvia tai haluat katsoa elokuvan tietämättä yhtään mitään, niin tervetuloa takaisin katselun jälkeen.

Uusin Spider-Man-elokuva on hyvin vaikea arvioitava. Siinä tapahtuu paljon asioita, joita ei millään haluaisi paljastaa lukijalle, joka ei vielä ole nähnyt elokuvaa. Jotain on kuitenkin sanottava.

Spider-Man: Far From Home on oivallinen toimintakomedia. Se on hervottoman hauska ja ihanalla tavalla vaivaannuttava. Se tuntuu myös paljon henkilökohtaisemmalta kuin useat muut saman genren edustajat.

Elokuvan tarina alkaa Avengers: Endgamen traagisten tapahtumien jälkeen. Alussa selitellään muutamia Kostajat-leffan aikana mieleen heränneitä kysymyksiä varsin tyydyttävästi, mutta todelliseen lihaan luun ympärillä päästään vasta, kun selittelyt on hoidettu.

Peter Parker luokkalaisineen lähtee lomailemaan Eurooppaan, jossa kuin sattumankaupalta riehuu ”Elementaaleja”, hirviöitä, jotka muodostuvat peruselementeistä. Kun Nick Furyn ja mystisen Quentin Beckin (Mysterio) voimat eivät enää riitä, he kutsuvat avukseen Peterin, jonka loma menee enemmän kuin pilalle.

Elokuvan ensimmäinen puolisko on juuri sitä, mitä siltä toivoikin. Hahmojen rakentelua ja syventämistä – Marvel-tyyliin usein asiat läskiksi heittämällä. Erityiskiitoksen saa Silicon Valley -tähti Martin Starrin esittämä luokanopettaja, Mr. Harrison, joka tarjoaa elokuvan parhaimpia nauruja.

Toisella puoliskolla panokset kovenevat, varsinkin kun Mysterion todellinen motiivi paljastuu koko elokuvahistorian ennalta-arvattavimmalla käänteellä. Paljastuksen jälkeen elokuva pääsee todelliseen vauhtiin. Hienoja ja intensiivisiä hetkiä heitetään päin katsojaa kuin seittiä konsanaan. Ylivoimaisesti paras kohtaus on kuitenkin Spider-Manin ja Mysterion ensimmäinen kunnon taistelu, jota voisi kutsua jopa psykedeeliseksi kokemukseksi. Visuaalisesti näyttävä taistelu tuo mieleen erään toisen Marvel-elokuvan, Doctor Strangen, jonka ns. ”trippiosuudet” olivat elokuvan näyttävintä antia. Samantapaista herkkua on tarjolla myös tässä elokuvassa.

Mysterio on hieno pahishahmo, jonka motiivit ovat selkeät. Hahmolla on muista massapahiksista eroten tunteellinen ja herkkä puoli. Toinen hienosti rakennettu hahmo on MJ, joka nousee viime elokuvan sivuroolista suurempaan ja merkittävämpään rooliin.

Kokonaisuudessaan Spider-Man: Far From Home on piirun verran viihdyttävämpi ja kiinnostavampi kuin aiempi osa, Homecoming. Se pitää jalat tukevasti maassa omana elokuvanaan ja hienona lopetuksena MCU:n kolmannelle vaiheelle.

Muistakaahan muuten katsoa lopputekstit, aikamoista herkkua tarjolla!