Kun Talvivaaran miehet -dokumentin kuvaukset alkoivat, oli ohjaaja Markku Heikkisellä mielessään tehdä scifimäinen dokumenttielokuva uudentyyppisestä tavasta jalostaa metalleja. Biojalostusprosessi kuulostaa jo itsessään kuin suoraan tieteiselokuvasta lainatulta termiltä, ja sellainen lapsenkengissä oleva prosessi tuntuisi myös olevan.
Talvivaara oli näyttämö tälle todella synkät mittasuhteet saavuttaneelle, ahneiden kapitalistien teoista johtuneelle luonnonkatastrofille, jota voisi myös kuvailla inhimilliseksi tragediaksi. Dokumentti on kuvaus siitä, kuinka Talvivaaran johtajat eivät oikeastaan edes ymmärtäneet millaisten asioiden parissa puuhastelivat. Puuhastella on siinä mielessä osuva sana, koska dokumentin myötä käy hyvin selväksi, kuinka tiettyjä mutkia oli oiottu kohtalokkain seurauksin. Se kertoo myös siitä, kuinka Talvivaaran miehet paiskivat hengenvaarallisessa ympäristössä töitä, vaikka toiminnan jatkuminen oli mysteeri kaikille, myös itse johdolle.
Komean näköinen scifi-elokuva muuttuu yllättäen suunnattoman luonnonkatastrofin reaaliaikaiseksi kuvaukseksi. Työntekijät ponnistelevat myrkkykaasujen keskellä, kun prosessi toisensa jälkeen romahtaa. Talvivaaran operatiivinen johto yrittää pitää rahoittajat ja erittäin huolestuneet ja järkyttyneet kainuulaiset tyytyväisinä, samalla kun myrkkylietettä vuotaa satojatuhansia kuutioita lähiympäristöön ja -vesistöihin.
Talvivaaran miehissä seurataan juuri näitä työmiehiä ja -naisia, jotka epätietoisina tulevaisuudestaan ja jopa hengestään raatavat kriisiytyneen jättiyrityksen raunioilla, upeissa, arktisissa post-apokalyptisissa maisemissa. Katsoja voi seurata kuinka dokumentissa päädytään kriisistä toiseen: kuolemantapauksiin, joukkoirtisanomisiin, vuosikausia ellei -kymmeniä kestäviin lähiympäristön puhdistuksiin ja lopulta vääjäämättömään yrityssaneeraukseen.
Mikä on työmiehen arvo, kun katastrofin laajuus paljastuu? Millainen on duunarin pelko, kun ”varmat rahat” valuvat sormien välistä myrkkylietteeseen? Jopa työntekijöiden lapset joutuvat kiusan kohteeksi, kun koulukaverit kuulevat vanhempien olevan Talvivaaran miehiä. Onko työmies syyllinen, kun kapitalistin kallis nahkakenkä polkee veristä rahaa maaperästä, ja tuhoaa samalla niin luonnon kuin miehen? Kuka maksaa palkan, kuka kantaa vastuun?
Talvivaaran miehet vihastuttaa, itkettää, naurattaa ja ärsyttää. Se jättää myös monia kysymyksiä auki, sillä Talvivaara on edelleen kuuma puheenaihe, vaikka työt siellä ovat loppuneet. Suomen valtio on Talvivaaran katastrofialueen enimmäisomistaja tänään. Kaivoksen toiminnan jatko on edelleenkin arvoitus, sillä pelkästään ympäristön siivoamiseen kuluisi satoja ja taas satoja miljoonia euroja.