Eletään 1940-luvun loppua. Israel ei vielä ole itsenäinen valtio, vaan osa Iso-Britannian valvonnassa olevaa Palestiinan brittiläistä mandaattia. Aikakauden edelleen jatkuvat jännitteet tuntuvat Jerusalemissa, jossa kouluikäinen Amos Oz asuu euroopasta muutaneiden isänsä ja äitinsä kanssa. Isä haaveilee kirjailijanurasta, joka ei kuitenkaan etene. Lempeydestään huolimatta – tai sen takia – äiti alkaa musertua ympäristön ja traumojen paineissa.
Muistelmateos keskittyykin äidin ja pojan suhteeseen Israelin kohtalonvuosien aikana.
Amos todistaa niin menneisyyden traumoja, kun siirtolaiset toisen maailmansodan jälkeen yrittävät selvittää perheittensä kohtaloita, kuin uuden valtion sodaksi äityviä synnytystuskia. Väliin mahtuu myös lapsen silmin nähtyjä ilon ja ystävyyden hetkiä. Koulukiusattu poika alkaa myös huomata lahjansa tarinankertojana. Altista mieltä ruokkii rakastava äiti, joka on täynnä opettavaisia mutta myös mystisiä tarinoita.
Oscar-palkittu näyttelijätär Natalie Portman on haukannut ison palan ensimmäiseksi pitkäksi ohjauksekseen. Onhan Amos Oz yksi maailman juhlituimpia kirjailijoita. Kaiken lisäksi Portman on näyttelee hepreaksi, joka on myös Israelissa tuotetun elokuvan pääkieli. Se on yksi syy sille, että elokuvaoikeudet henkilökohtaisesti Ozilta hankittuaan Portman joutui hakemaan rahoitusta kahdeksan vuotta.
Olisikin helppo kutsua sitä Portmanin turhamaisuuden ajamaksi oman hännän nostoksi. Se ei kuitenkaan ole tunne, joka elokuvasta välittyy. Vaikka Portman on valinnut herkullisen marttyyriroolin Amos Ozin kärsivänä mutta poikansa tarinankertomiskipinän sytyttävänä äitinä ja antaa kameran hyväillä kasvojaan, tuntuu kokonaisuuden taustalla ennemmin vaikuttavan aito ylpeys omista juurista.
Näyttelijöistä ohjaajaksi siirtyneille tyypillisesti Portmankin panostaa elokuvan visuaaliseen ilmeeseen ja oikean oloisiin yksityiskohtiin. Lopputulos on kuitenkin kaunista katsottavaa ja tuntuu vastaavan runollisen nimen herättämiä mielikuvia.