Amerikkalaisen kirjailijan Edgar Rice Burroughs’in luoma hahmo Tarzan on ollut suosittu aina ensimmäisen kirjan julkaisusta lähtien vuonna 1912. Tarzanista on tehty lukuisia elokuvia, tv-sarjoja, pelejä jne. Ehkä kaikista ikonisin Tarzanin esittäjä on ollut Johnny Weissmüller, johon kaikkia muita on verrattu.
Tarina Tarzanista kertoo pienenä lapsena vanhempansa menettäneestä ja gorillojen kasvattamasta yläluokkaisesta englantilaisesta John Claytonista, lordi Greystokesta (Alexander Skarsgård), joka tapaa viidakossa amerikkalaisen papin tyttären Jane Porterin (Margot Robbie).
Näistä tutuista lähtökohdista on englantilainen ohjaaja David Yates lähtenyt rakentamaan uudenlaista legendaa tämän sankaritarinan ympärille. Tarina saa alkusysäyksen, kun Britannia ja Belgia jakavat Kongon alueen keskenään. Belgian kuningas Leopold II saa henkilökohtaiseen omistukseensa perustamaansa Kongon vapaavaltion, jonka luonnonvaroja hän alkaa häikäilemättömästi riistää aiheuttaen miljoonien paikallisten kuoleman orjatyössä. Suunnitelmansa toteuttamiseen kuningas lähettää tarinan konnan Léon Rom’in (Christoph Waltz). Rom’in pysäyttämiseksi amerikkalainen sisällissodan upseeri ja poliitikko George Washington Williams (Samuel L. Jackson) saa suostuteltua Tarzaniksi tunnistamansa lordi Greystoken mukanaan Jane.
Tarzan ja Jane tekevät tunteikkaan paluun vanhoille kotisijoilleen niin tuttujen ihmisten kuin eläinten luo. He eivät tiedä, että heidän paluunsa on vain osa Rom’in orkestroimaa suunnitelmaa, mutta tuo seikka käy heille kouriintuntuvasti selväksi kun Rom ja hänen raakalaismaiset Force Publique –palkkasotilaansa ryhtyvät tihutöihinsä. Lordi Greystoke kaivaa sielunsa syövereistään esiin jo hautaamaksi luulleensa Tarzan-persoonansa ja lähtee taistelupolulle läpi viidakon apunaan vanhat kumppaninsa kuin enemmänkin taakkana hidastavan Williamsin.
Kesä on suurten ja näyttävien tehoste-elokuvien kulta-aikaa, eikä tämäkään kesä tee siihen poikkeusta. Vain vähän aikaa sitten ensi-iltansa sai päivitetty Independence Day –elokuva, ja ainakin pari supersankarielokuvaa on jo nähty. Tarzanin legenda on myös näyttävä ja täynnä tehosteita, mutta yrittää erota noista muista haluamalla nostaa esille historiasta todellisia tapahtumia ja käsitellä moraalisia teemoja. Elokuvan lähtökohta perustuu todellisiin tapahtumiin 1800-luvun lopun Afrikasta. Niin tarinan konna Rom kuin Tarzanin apulainen Williams ovat olleet todellisia henkilöitä, joten täysin sarjakuvamaailmassa ei liikuta. Ohjaaja Yates on brittiläisen koulukunnan mukaisesti hyvä näyttelijän ohjaaja, ja se näkyy tässäkin elokuvassa.
Hyvistä aikomuksistaan sekä näyttävistä tehosteistaan huolimatta tämä uusin tarzan-elokuva ei täysin osu maaliinsa. Siihen on ympätty liian paljon tarinaa tehden dramaturgiasta sekä raskaan että sekavahkon seurata. Mukana kulkevat takaumajaksot ovat sinänsä tärkeitä tarinan kannalta, mutta sirpaloivat kerrontaa.