Pohjois-Kanadassa sijaitsevan kaivoksen yksi käytävä tukkeutuu metaaniräjähdyksessä, ja 26 mainaria jää kivivyöryn vangeiksi. Miksi metaanianturit oli kytketty pois päältä? Kiireisempää on ryhtyä kaivosmiesten pelastusoperaatioon ja miettiä syitä myöhemmin, sillä happi on loppumassa parissa päivässä, mutta jotain hämärää on tekeillä.
Samaan aikaan jo hieman kokeneempi rekkakuski Mike McCann (Liam Neeson) hankkii itselleen ja veljelleen Gurtylle (Marcus Thomas) potkut. Muut kuskit kiusaavat Irakin sodan muistona stressiperäisestä oireyhtymästä ja afasiasta kärsivää veljeä, ja suojeleva Mike turvautuu nyrkin voimaan. Uudelle keikalle olisi nyt kalenterissa tilaa.
Omaa kuljetusfirmaansa pyörittävä Jim Goldenrod (Laurence Fieshburne) saa tehtäväkseen varustaa kolme rekkaa viemään kaivokselle varuiksi kolme suurta poraa, joilla pelastustyö on tarkoitus tehdä. Jim valikoituu hankkeeseen erityisesti siksi, että hänen rekkansa käyttävät suurien järvien ylittämiseen jäätietä. Mutta nyt on jo huhtikuu ja liikenne on lopetettu jo maaliskuussa, sillä jäätie ei enää välttämättä kanna painavia kuljetuksia.
Mike päätyy mekaanikkona velhon Gurtyn kanssa ajokeikalle, jolla on tiedossa 200 000 taalaa jaettavaksi kolmeen osaan – mikäli kaikki kolme rekkaa pääsee perille. Jim itse ajaa toista rekkaa ja kolmannen puikkoihin tarttuu nuori alkuperäiskansa-aktivisti Tantoo (Amber Midthunder), joka käskyttää rekkaa mestarillisesti. Tantoolla on myös henkilökohtaisempi syy matkalle, koska hänen veljensä (Martin Mantooth) on yksi kaivoskäytävään juuttuneista.
Samaan rekanhyttiin Tantoon kanssa tulee vielä kaivosyhtiön riskiasiantuntijanörtti (Benjamin Walker). Porat kontteihin ja menoksi! Mutta eipä aikaakaan, kun erikoisia asioita alkaa tapahtua.
Pohjoisirlantilainen pitkänlinjan näyttelijä Liam Neeson on karskin ulkomuotonsa, kokonsa ja intensiivisen läsnäolonsa ansiosta kuin luotu toimintasankariksi. Ja sitä hän todella on ollut jo hyvän aikaa, vaikka onneksi hänen repertuaaristaan löytyy muunkinlaisia rooleja. Erityisesti Taken-trilogian myötä sen kaltaisia rooleja hänelle on sadellut kuin suppilovahveroita märkään syysmetsään.
Taitavana näyttelijänä Neeson hoitaa leiviskänsä hienosti, vaikka yksioikoinen rutiininomaisuus ja 69 vuoden ikä alkavat jo työssä näkyä. Matkaa Clint Eastwoodiin ja Sylvester Stalloneen vielä on, joten sikäli ei mitään hätää. Neesonin yllätyksettömän varmaan ja turvalliseen työskentelyn seuraamiseen voi uppoutua kuin lämpimään huopaan sohvalla kylmänä talvi-iltana.
Elokuvan ohjaaja ja käsikirjoitttaja Jonathan Hensleigh ohjaa pitkää elokuvaa kolmatta kertaa. Hänen edellinen elokuvansa Kill the Irishman on jo kymmenen vuoden takaa ja sai Suomessa dvd-levityksen. Esikoisohjaus The Punisher nähtiin meillä Night Visions -festivaalilla. Sen sijaan käsikirjoittajana Hensleigh on meritoituneempi lyötyään itsensä läpi Die Hard – Koston enkelin kirjoittajana.
Toimintaelokuvana The Ice Road kertoo vähemmän ilmeisen tarinan, mistä tulee lisäpisteitä, vaikka sinänsä ammattimainen tarinankerronta polkee muuten kovin tuttuja latuja tarjoten melko vähän uutuudenviehätystä. Keskeiset näyttelijät tekevät takuuvarmaa ja nautittavaa työtä, ja heille on luotu mukavasti taustatarinaa, josta ammentaa ilmaisua. Neesonin ohella kokenuttakin kokeneempi Laurence Fishborne on aina hyvä, olkoonkin minkä tasoisessa tuotannossa tahansa.
Hannu Liekso