The Lighthouse

/ GENRE , ENSI-ILTA 15.11.2019 TÄHDET

The Ligthouse on eräs tämän vuoden kuumimpia elokuvatapauksia ja kaiken odotuksen arvoinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan Robert Eggersin uutta ja outoa elokuvaa, joka on yhtä hämmentävä kuin se on lumoavakin.

Tätä arviota kirjoittaessani pohdin pitkään, minkä genren alle The Lighthousen laittaisin. Elokuva-arvion kun olisi kuitenkin tarkoitus antaa katsojalle suuntaa siitä, millainen elokuva on kyseessä, mutta The Lighthouse saattaa olla urani ensimmäinen elokuva, jota ei voi kuvailla. Se on draama kahdesta miehestä saarella, se on paranoiaa täynnä oleva kauhuelokuva sekä sysimusta komedia. Siinä on hieman seikkailuelokuvan tuntua ja ehkäpä jopa hippunen fantasiaelokuvaa. Todellisuudessa The Lighthouse on hieman näitä kaikkia, muttei kuitenkaan mitään näistä. On myös mahdollista, että mitä tahansa tähän arvioon kirjoitankin, se ei ole tarpeeksi kuvaamaan The Lighthousea oikeudenmukaisesti ja paikkaansapitävästi.

The Lighthouse alkaa, kun kaksi miestä, vanhempi ja karumpi Thomas Wake (Willem Dafoe) ja nuori, salaperäinen Ephraim Winslow (Robert Pattinson) rantautuvat pienelle majakkasaarelle. Heidän tehtävänään on vahtia ja huoltaa saaren majakkaa. Pikkuhiljaa oudot, pelottavat näyt ja tapahtumat alkavat hiertää miesten välejä ja miehet jäävät nalkkiin saarelle myrskyn aikana. Mikäpä olisi kamalampaa kuin olla jumissa juopon Willem Dafoen kanssa märällä kivellä pahaenteisten lokkien ympäröimänä?

Robert Eggersin edellinen elokuva The Witch oli herkullisen piinaava kauhutarina, jossa kauhu kumpusi elokuvan perheen sisäisestä dynamiikasta noidan sijaan. Se käytti hyväkseen vanhoja asiakirjoja vanhanaikaisen englannin valkokankaalle tuomiseen ja jälleen kerran Eggers tuo vanhan puhetavan, melkein oman kielensä valkokankaalle. The Lighthouse on hypnoottinen, outo, väkivaltainen, shokeeraava ja yllättäen… täynnä pieruvitsejä.

Eggers on kuvannut elokuvansa aidolle filmille, mustavalkoisena ja kuvasuhdekin on vanhanaikainen 1,19:1. Lopputulos on pakokauhun tunteita herättävä ja järisyttävä elokuvakokemus. Elokuvan jokainen kuva on tiukasti rajattu eikä hahmoilla tai yleisöllä ole mahdollisuutta paeta elokuvan kauhuja. Ja niitä kauhuja todella riittää. The Lighthouse ei ehkä koskaan ole varsinaisesti pelottava, mutta elokuvan kaikki 109 minuuttia ovat täynnä paranoiaa ja eksistentiaalista kauhua.

Robert Pattinson on monille edelleen Twilight-elokuvien teini-idoli ja turhanpäiväinen komistus. Pattinson on kuitenkin luonut erittäin kovaa ja asiallista uraa teinielokuvien ulkopuolella ja työskennellyt viimeisen vuoden aikana muun muassa Claire Denisin ja Christopher Nolanin kanssa. The Lighthousessa Pattinson tuo Winslown kasvavan vainoharhaisuuden ja epätoivon uskottavasti esiin ja vaikka roolisuoritus onkin teatraalinen, se ei ole koskaan yliampuva.

Pattinsonin vastanäyttelijänä nähdään Willem Dafoe, joka vetää vieläkin paremmaksi. Kapteeni Wake on kuin kokoelma vanhoja merimieskliseitä ja jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Vanha merimieskieli taipuu Dafoen suussa sulavaksi ja luontevaksi ja on vaikea kuvitella ketään muuta rooliin. Pattinson ja Dafoe ovat kuin tulta ja tappuraa valkokankaalla, ja vaikka Eggers heittää kuinka paljon kapuloita rattaisiin ja elokuva saa aina vain oudompia sävyjä, he pitävät elokuvan kiinnostavana ja katsottavana.

The Lighthouse on nimenomaan Eggersin taidonnäyte. Se on erikoinen sekoitus taide-elokuvaa ja alaluokkaista tollokomediaa, mutta vain ja ainoastaan koska Eggers on niin halunnut. The Lighthouse on väsymätön ja taipumaton elokuva, täysin uniikki, ja Eggersin visio on siirtynyt käsikirjoituksen sivuilta valkokankaalle hätkähdyttävän hienosti. Kyseessä on visuaalisesti herkullinen elokuva, joka on väkivaltainen paitsi sisällöltään niin myöskin katsojan aisteille. Mark Korvenin musiikki tukee Jarin Blaschken kuvausta ja molemmat tuovat elokuvaan aavemaista mutta aggressivista energiaa. Eggers kuvaa hahmojaan brutaalisti ja ilman turhaa draamaa. The Lighthouse on kuitenkin valtavan viihdyttävä ja hauska, mikäli sen antaa viedä mukanaan.

Eggersin elokuva on niin outo, että se saattaa vieraannuttaa katsojia. Toisaalta se olisi voinut olla oudompikin. Se ei tarjoa katsojalle minkäänlaisia ratkaisuja tai selityksiä, mikä on ajoittain turhauttavaa, mutta The Lighthouse on niin mahtipontisen hieno elokuva, että on vaikea välittää siitä ettei oikeastaan tiedä mitä tapahtuu. Elokuva jättää paljon varaa eri tulkinnoille katsojasta riippuen, ja sen jälkeen onkin hyvä pistäytyä lähiravintolassa muutamalla tasoittavalla, sillä The Lighthouse on humalluttavan hyvä elokuva.