The Sessions

GENRE ENSI-ILTA 04.01.2013 TÄHDET

Tositarinaan perustuva The Sessions on jo kolmas muutaman viime kuukauden aikana Suomessa ensi-iltansa saanut elokuva, jonka teemana on liikuntavammaisen seksuaalisuus. Ikävä kyllä aiheen kaksi ranskalaisversiota (Luihin ja ytimiin, Koskemattomat) ehtivät jo vaikuttaa niin voimakkaasti, että The Sessions jää auttamattomasti niiden varjoon.

O’Brien (John Hawkes) on polion halvaannuttama mies, joka kaikkia ennustuksia vastaan on saanut elää lähes täyttä elämää vaikka tarvitseekin tynnyrimäiset rautakeuhkot hengissä pysymiseen. Hän elää vain makuuasennossa, mutta on siitä huolimatta valmistunut yliopistosta ja työskentelee runoilijana sekä toimittajana. Toki ilman avustajaa kaikki tämä olisi ollut mahdotonta.

O’Brien saa toimeksiannon ja ehdotuksen kirjoittaa artikkeli liikuntavammaisen seksuaalisuudesta. Tähän oikeasti olemassa olevaan artikkeliin pohjautuu myös koko elokuva. Haastatellessaan kanssasisariaan ja -veljiään O’Brien oivaltaa, että häneltä itseltään puuttuu kokonaan omakohtainen kokemus seksistä ja naisen eroottisesta kosketuksesta. Yhdynnästäkin hän on kuullut vain tarinoita.

O’Brien haluaa päästä eroon neitsyydestään, mutta mistä löytyisi nainen, joka vapaasta tahdostaan suostuisi olemaan hänenlaisensa kanssa? Ongelman vastaus on ’seksisijainen’(Helen Hunt). Nainen ei ammatistaan huolimatta ole prostituoitu, vaan onnellista perhe-elämää viettävä seksiterapeutti, jonka työnä on auttaa potilaita vapautumaan seksuaalisista ongelmista.

Syvästi uskonnollinen O’Brien ei kuitenkaan pystyisi ryhtymään unelman toteuttamiseen ilman paikkakunnalla juuri aloittaneen, vapaamielisen papin (William H. Macy) suostumusta. Jumalalta saadun luvan avituksella O’Brien onnistuu lopulta menettämään neitsyytensä ja hurmaamaan useammankin naisen omalla ihastuttavalla persoonallaan.

Elokuvassa ehdottomasti parasta on hyväksymisen ja rakkauden teema. Ei ole väliä minkälaisessa kuoressa synnymme tähän elämään tai minkälaisessa paketissa kuljemme. Tärkeää ovat lämpö, ajatukset ja sydämen valo, joka loistaa jokaisessa. The Sessions on ollut hittielokuva festivaaleilla kuten Sundancessa ja Torontossa viime vuoden aikana.

Ben Lewinin ohjauksesta puuttuu kantava punainen lanka. Vaikka kyse onkin oman kehon hyväksymisestä sellaisena kuin se on ja uskonnon suhteesta kehollisuuteen, olisi teeman painotus voinut olla tarkempaa. Nyt on vaikea täysin ymmärtää miksi seksiterapeutti uskonnottomana haluaakin miehensä mieliksi kastautua juutalaiseksi. Sivuraide tuntuu irralliselta.

Vaikka The Sessions on pienen budjetin elokuva, on se läpikotaisin Hollywoodia. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta kun vertailukohteena ovat väistämättä edellä mainitut kaksi hienoa ranskalaiselokuvaa, ei O’Brienin ohjaus vain yllä niiden tasolle. Oscar-ehdokkaat ja palkitut hienot näyttelijät kuten Hawkes, Hunt ja Macy ovat kaikki rooleissaan hyviä, mutta kokonaisuudesta jää vaisu olo, eikä elokuva tunnu todenmukaiselta vaikka sen tarina sitä onkin.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa