Ranskalaisen Coralie Fargeatin käsikirjoittama ja ohjaama debyyttileffa, ääriväkivaltainen voimafantasia Revenge sai ensi-iltansa vuonna 2017. Meillä Night Visions -festareilla esitetty elokuva antoi vallan raiskauksen uhriksi joutuneelle nuorelle naiselle. Nainen käytti saamansa tilaisuuden näyttävästi hyväkseen. Nyt Fargeat antaa äänen niille vanhemmille naisille, joiden ura, kauneus ja terveys kuihtuvat iän myötä.
The Substance kertoo uransa ehtoopuolella olevasta, Oscarinkin pokanneesta näyttelijättärestä Elizabeth Sparklesta (Demi Moore), joka on tehnyt viimeiset vuotensa jumppaohjelmaa Jane Fondan ja etenkin ysärin naisstarojen viitoittamalla tiellä.
Moore vetää elämänsä roolityön Elizabethina. Hän on uskomattoman hienossa vedossa ja antaa kirjaimellisesti aivan kaikkensa elokuvalle. Elizabethin ja Mooren urien samankaltaisuudet ovat tuskin sattumaa.
Televisioyhtiön pomo Harvey (Dennis Quaid) antaa potkut Elizabethille melko rumalla tavalla, koska nyt pitää olla tarjolla nuorta, kuumaa ja kiinteää, jotain uutta. Weinstein, eikä kun siis Harvey, on Hollywood-karikatyyri, joka edustaa kaikkia alalla toimivia sovinistia limanuljaskoita.
Elizabeth on saamistaan monoista aivan rikki ja päätyy sen takia auto-onnettomuuteen. Sairaalassa hän saa mystisen USB-tikun hoitajalta, joka lupaa sen muuttuvan kaiken. The Substancen luvataan olevan ihmeaine, joka kloonaa käyttäjästään paremman version. Ja koska Elizabethin ura vaikuttaa sillä hetkellä melko hengettömältä, päättää hän epätoivoisesti tarttua vielä tähän viimeiseen oljenkorteen.
Tämän jälkeen siirrymmekin keskelle kammottavuuksia ja David Cronenbergin arsenaalista tuttuja body horror -temppuja. Solu tietenkin jakautuu, joten tämän nuoremman kaksosen pitää syntyä jollain keinolla Elizabethin kehosta. Verta ja muita ruumiinnesteitä ei tässä prosessissa säästellä. Syntyy Sue (Margaret Qualley), kaikin puolin täydellinen versio Elizabethista. Sue nappaa Elizabethin vanhan jumppaduunin ja hänestä tulee nopeasti tv-ilmiö.
The Substanceen liittyy kuitenkin tiettyjä sääntöjä. Puoliskot voivat olla omissa kehoissaan vain seitsemän päivän ajan, kunnes tietoisuudet pitää vaihtaa. Toinen puolisko jätetään letkuruokinnan varaan odottamaan omaa viikoittaista elämänvuoroaan. Suen pitää myös nauttia päivittäinen annos Elizabethin selkäydinnestettä, muuten kloonin terveys romahtaa.
Sue on kovassa nosteessa, eikä halua luopua tähtiloisteesta, huomiosta ja nuorista miehistä, joten hän päättää ottaa erivapauksia, jotka Elizabeth huomaa välittömästi omassa kehossaan. Eipä siis aikaakaan, kun nuoren ja vanhan välillä on meneillään räjähtävä selkkaus, joka riistäytyy monin shokeeraavin tavoin käsistä. Tämä elokuva ei ole tehty heikkohermoisille, muistakaa se.
The Substance on mielenkiintoinen sekoitus erilaisia tuttuja elementtejä aina Cronenbergin ällöimmistä body horror -iljetyksistä John Carpenterin The Thingiin. Seassa on myös mitä erikoisempia silmäniskuja Stanley Kubrickin Hohdolle sekä Terry Gilliamin ja Darren Aronofskyn tyylillisille kikkailuille.
Yhteiskuntakriittisen ja psykologisesti mustan satiirin ainut heikkous on sen hieman liian pitkä kesto. Tästä olisi saanut toimivamman paketin murhaamalla niitä rakkaita – vaikka kieltämättä sitäkin puolta tarinasta löytyy.
Niko Ikonen