Disney täytti tänä vuonna vaikuttavat pyöreät sata vuotta. Merkkipaalua juhlistamaan saapuu studion upouusi animaatioseikkailu Toive, joka pohdiskelee nimensä mukaan ihmisten syvimpien toiveiden merkityksiä sekä arvoa elämään.
Matkaamaan päästään eloisaan Rosasin kaupunkiin, jossa asustaa 17-vuotias Asha-tyttö (äänenä Oscar-voittaja Ariana DeBose, suomeksi Silja Kutvonen). Hän toivoo pääsevänsä charmikkaan, kansansa toiveita linnan uumenissa vaalivan kuninkaan (Chris Pine/Markus Niemi) avustajaksi – ja että tämä vihdoin toteuttaisi hänen isoisänsä kauan odottaman toiveen. Asiat lähtevät kuitenkin luisumaan synkille urille, ja pian koko kaupungin kallisarvoisten toiveiden kohtalo on Ashan ja tätä auttamaan saapuvan tähden sekä muiden ystävien käsissä.
Toiveen visuaalinen ilme on todella miellyttävä yhdistelmä uutta ja vanhaa. Sen maalaustaidetta muistuttavat taustat ja käsin piirrettyä jälkeä jäljittelevät mutta silti selvästi tietokoneanimoidut hahmot sulautuvat hienosti yhteen. Lopputuloksena on studion laajasta rosterista erottuva satumaailma, johon sukeltaa oikein mielellään reilun puolentoista tunnin ajaksi.
Myös tarinan musiikki tempaa mukaansa toimivasti. Kuulemaan päästään useampi uusi alkuperäiskappale, joista edukseen esiin nousevat hyvin ainakin tarttuva This Is the Thanks I Get?, yhteiskappale Knowing What I Know Now ja tunteikkaan voimakas pääkappale This Wish.
Elokuvan käsikirjoitus jättää kuitenkin hieman, noh, toivomisen varaa. Konflikti Ashan sekä kaupunkilaisten ja kuningas Magnificon välille syntyy lopulta melko hatarin perustein. Suuren suuria yllätyksiä ei myöskään ole luvassa juonikäänteiden puolella, ja jotkut tarinaan istutetut viittaukset Disneyn muihin tuotantoihin tuntuvat hippusen turhan päälle liimatuilta. Näitä pieniä kunnianosoituksia on kuitenkin hauska bongailla valkokankaalta läpi seikkailun, sillä niitä on ripoteltu juhlavuoden kunniaksi mukaan varsin runsaalla kädellä.
Toive on siis päällisin puolin hyvin perinteiseltä tuntuva Disney-seikkailu, jossa nuori sankari päätyy pelastamaan läheisensä heitä uhkaavalta pahuudelta. Viime vuosina nähtyjen muiden Disney-satujen (esimerkiksi Frozen, Vaiana, Coco, Encanto) tapaan keskiöön ei nouse päähahmon romanttinen pyrkimys, vaan oman itsensä toteuttaminen sekä perheen ja yleisen hyvän puolesta taisteleminen.
Sanoma välittyy valkokankaalta voimaannuttavasti, varsinkin yhdistettynä alati läsnä olevaan toiveikkuuden tematiikkaan. Jokaisella meistä on kuitenkin oma hartain ja tärkein toiveemme tai unelmamme, jonka täyttymistä kohti yritämme parhaamme mukaan pyrkiä. Siksi tarinasta onkin helppo löytää samastumispintaa.
Tätä ajatusta Disney on myös vuosisataisen olemassaolonsa aikana pyrkinyt aina ruokkimaan kertomiensa tarinoiden kautta, tavalla tai toisella, joten Toive soveltuu tähän erityiseen julkaisusaumaan koko lailla täydellisesti. Toiveiden rooli elämän suurena suunnannäyttäjänä ja persoonallisuuksien oleellisena rakennuspalikkana on tärkeä ja huomionarvoinen seikka, jota itse kukin voi jäädä pohdiskelemaan vielä lisää lopputekstien rullattua päätökseensä.
Ira Hurskainen