Transformers-elokuvasarja on ollut vuosien varrella hieman epätasainen. Jo yli kymmenen vuotta rullanneeseen näyteltyjen elokuvien saagaan on mahtunut niin varsinaisia emämunauksia kuten Viimeinen ritari (2017) ja oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia tapauksia kuten vuoden 2018 Bumblebee.
Transformers: Rise of the Beasts on epäsuora jatko-osa juurikin tuolle jälkimmäiselle. Se on myös ensimmäinen Transformers-elokuva viiteen vuoteen, mikä kertoo paljon sarjaan tehdyistä muutoksista. Elokuvia ei enää pumpata samalla tapaa kuin ennen, ja se on pelkästään hyvä asia. Se tuo elokuviin paljon raikkaamman tunnelman.
Rise of the Beasts alkaa hyvin tyypillisestä asetelmasta, jossa maximal-eläinrobotit joutuvat pakenemaan joukkotuhoa omalta planeetaltaan mihinpä muuallekaan kuin Maahan. Elokuvan pahikset esitellään alkujaksossa uhkaavasti ja eeppisesti, joten ne tuntuvat aidosti uhkaavilta.
Elokuva on selvää jatkumoa Bumblebeelle siihen osoittavien viittauksien lisäksi myös siksi, ettei se ota itseään liian tosissaan. Kepeä tyyli soveltuu Transformers-elokuville kuin nenä päähän, sillä vaikka Michael Bayn ohjaama viiden elokuvan saaga olikin alkuun melko kiinnostava, muuttui sen paatoksellisuus nopeasti sen suurimmaksi kompastuskiveksi.
Bumblebeen ihmishahmoja ei elokuvassa kuitenkaan nähdä, vaan Hailee Steinfeldin sympaattinen Charlie on jätetty harmillisesti kasarille. Se on toki ymmärrettävää, sillä Steinfeld on kiireinen ammattilainen, jonka ääntä kuullaan tälläkin hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä loistokkaassa Spider-Man: Across the Spider-Versessä.
Rise of the Beasts sijoittuu siis iki-ihanalle ysärille ja sen päähenkilönä nähdään niin ikään tasokas Anthony Ramos, joka muistetaan erityisesti kahden vuoden takaisesta In the Heights -elokuvastaan sekä tietenkin Hamiltonista. Ramos on taitava kaveri, ja hän hoitaa roolinsa kotiin varmuudella.
Transformers-leffoissa on todella vaikeaa olla mitenkään erityisen mieleenpainuva, kun autobottien mäiskintä vie reilut 80 prosenttia ruutuajasta, mutta Ramoksen esittämä Noah on sopivan maanläheinen ja pidettävä hahmo painuakseen mieleen vielä elokuvan päätyttyä. Ehkäpä Noah Diaz on seuraava Sam Witwicky?
Kuten kunnon Transformers-elokuvaan kuuluukin, on autobotteja tarjolla aimo kasa. Tai no, autobotteja on vain muutama, mutta maximalit ja decepticonit on helppo heittää samaan syssyyn. Toimintaa siis on riittämiin ja se on tyylikästä, kuten aina. Transformers-elokuvat eivät ole ikinä jarrutelleet visuaalisella puolellaan, eivätkä sorru siihen nytkään.
Autobottikaarti on tässä elokuvassa vallan mielenkiintoinen ja raikas. Mukana on toki Optimus Prime ja Bumblebee, mutta tällä kertaa parrasvaloon pääsee myös Mirage, joka toimiikin Noahin pääasiallisena ajopelinä. Pete Davidson hoitaa Miragen ääninäyttelyn tasokkaasti ja on kaikista robottihahmoista mielenkiintoisin.
Miragen lisäksi komppaniaan liittyy Arcee, jonka äänessä kuulaan sometähti Liza Koshy. Arcee on jäänyt elokuvapuolella aiemmin aika pieneen osaan, eikä botin rooli ole nytkään kovin iso. On kuitenkin virkistävää nähdä moottoripyöräautobotti, sillä Optimus Primen rekkaa on tuijoteltu jo seitsemän elokuvan ajan.
Autobottien uudistetut ulkonäöt ovat menneet täysin nappiin. Sarjakuva- ja lelumaisemmat ulkomuodot tuovat elokuvaan mukavaa leikkisyyttä, joka alkoikin jo viisi vuotta sitten.
Tulevaisuudessa olisi kuitenkin hienoa, jos tarinalliseen puoleen voitaisiin panostaa yhtä hyvin kuin Bumblebeessä. Kyseessä oli toki pienemmän koplan sooloseikkailu, joka tekee kokonaisuuden hallitsemista helpompaa, mutta samanlaista energiaa näkisi mielellään myös isomman skaalan Transformers-elokuvissa.
Rise of the Beastsin tarina on hyvin geneerinen jo aiemmin mainitusta alkuasetelmasta lähtien, eikä merkittäviin henkilöhahmoihin ole käytetty tarpeeksi aikaa. Seikkailu kadonneen avaimen jäljillä on toki turvallinen, mutta siltä toivoisi silti enemmän. Ero etenkin Bayn saagan viimeisimpiin osiin on silti kuin yöllä ja päivällä. Tätä rataa on hyvä ajaa eteenpäin.
Niklas Tirkkonen