Sergei on kuuromykkä miehenalku, joka saapuu Kiovaan kuuroille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen. Päällisin puolin koulussa näyttää vallitsevan hyvät olot, mitä nyt paikalliseen itäeurooppalaiseen tapaan kaikki on vanhaa ja rapistunutta. Mutta kun koulupäivä päättyy ja oppilaat siirtyvät asuntolaansa, on meno hyvin toisenlaista. Elämänsä alussa olevat nuoret tuntuvat jäävän täysin omilleen.
Ujo Sergei koettaa löytää oman paikkansa kovassa ja kylmässä yhteisössä, jossa vielä käytännössä lapsenikäiset oppilaat sekoittavat päänsä viinalla, huumeilla ja vaikkapa liiman avulla. Vanhimmat pojat tekevät väkivaltaisia ryöstöjä sekä parittavat tyttöjä rekkakuskeille. Toiminnan mahdollistaa koulu talonmies ja veistonopettaja, joka kuljettaa tytöt ja heitä parittavat pojat rekkaparkkialueelle.
Pikkuhiljaa Sergei raivaa tietään korkeammalle laumassa. Hän ja Yana, yksi paritettavista tytöistä, rakastuvat toisiinsa salassa muilta. Samaan aikaan Sergei joutuu kohtaamaan rajua väkivaltaa muiden poikia taholta. Eipä aikaakaan, kun nuorenparin rakkaus alkaa tuottaa ei-toivottua hedelmää. Yanan raskauden ja muiden poikien tekemän äärimmäisen raa’an rikoksen takia Sergein on tehtävä päätöksiä oman elämänsä suunnasta.
Ukrainalaista elokuvaa ei meillä olla juuri nähty. The Tribe – Heimonäytettiin viime syksynä Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla, ja sen menestyksen innoittamana elokuva saadaan hieman laajempaankin levitykseen. Elokuva tulee meiltä katsoen marginaalisesta maasta, mutta vieläkin erikoisemmaksi sen tekee se, että siinä ei kuulla ainuttakaan dialoginpätkää puhuttuna. Viittomakieltä tarjoillaan sitäkin enemmän. Voisi kuvitella, että tekstittämättömänä elokuvaa olisi vaivalloista seurata, mutta yllättäen näin ei kuitenkaan ole.
The Tribe – Heimo on ohjaaja Miroslav Slaboshpytskiyn (s. 1974) esikoisohjaus pitkän elokuvan saralla, ja hän tekeekin sen erittäin varmoin ottein. Vaikka elokuvalla on kestoa yli kaksi tuntia, se ei tunnu lainkaan pitkäveteiseltä, vaan sitä seuraa herkeämättä loppuun saakka.