Noitavainot tuovat mieleen pimeän keskiajan ja katolisen kirkon julman inkvisition. Suomeen noitavainot rantautuivat vajaa parisataa vuotta muun Euroopan perässä ja sijoittuivat pääasiassa Ahvenanmaalle, kun seudulle saapui kihlakunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper). Hän oli saanut tehtäväkseen puhdistaa Ahvenanmaa pakanallisista tavoista ja mustasta magiasta. Tartossa, tuolloisessa Dorpatissa, lakia opiskellut Psilander tarttui saamaansa toimeen innolla.
Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 1666, kun nuori ja rakkautta janoava Anna (Tuulia Eloranta) päättää valita tunteidensa kohteeksi komean merimiehen Eliaksen (Lauri Tanskanen). Elias on jo naimisissa Rakelin (Elin Pettersdottir) kanssa. Se ei Annaa pidättele, ja ilmeisesti naisia eri satamissa pitävä Elias lankeaa helposti nuoren tytön tarjoamiin houkutuksiin.
Selvää on, että romanssi ei voi päättyä hyvin. Pettynyt Anna on pestautunut piiaksi Psilanderin talouteen ja ilmiantaa Rakelin saadakseen tämän pois onnensa tieltä. Anna tulee näin aloittaneeksi jotain, joka riistäytyy täysin käsistä. Ajan noituuden saloin perehtyvän Noitavasara-kirjan avulla innokas Psialnder saa kohta käsiinsä isommankin joukon syytettyjä noitia ympäröivästä kyläyhteisöstä, kun kylän naiset ilmiantavat toisiaan vanhojen kaunojen ja pikkumaisuutensa vuoksi.
Tulen morsian on huolella tehtyä epookkia. Koska epookin tekeminen on kallista, etenkin pienien elokuvabudjettien Suomessa, jää se väkisinkin pienimuotoiseksi. Elokuva kertoo ajasta, jolloin valtio ja kirkko halusivat istuttaa hallintoaan takapajuiseen ja vanhojen tapojen sekä uskomusten läpitunkemaan syrjäiseen maailmankolkkaan. Keppihevosena käytettiin noituutta, jota tuolloin sivistyneempikin kansanosa pelkäsi, mutta todellisuudessa syyt olivat valtapoliittiset. Rahvas sen sijaan käytti hallinnon intoa hyväkseen päästäkseen eroon epämiellyttävistä tai epäilyttävistä naapureistaan. Niinpä kidutuskammioissa ja mestauspaikoilla alkoi olla tunkua.
Pohjolan noitavainot ovat harvinainen aihe elokuvalle. Vuonna 1957 valmistunut, Armand Lohikosken ohjaama Risti ja liekki sivusi aihepiiriä. Saara Cantellin ohjaama ja yhdessä Leena Virtasen kanssa käsikirjoittama elokuva saikin jo tekovaiheessaan paljon huomiota. Elokuvan budjetti on suomalaisittain suuri, noin 2,8 miljoonaa euroa, ja sille on jouduttu hakemaan tuotantoyhteistyötä Ruotsista, Norjasta ja Latviasta, joista on tullut niin rahaa, tekijöitä, kuvauspaikkoja kuin näyttelijöitä. Kihlakunnantuomari Psilanderia esittävä Magnus Krepper on elokuvan tunnetuin näyttelijä, sillä hän on tuttu monista pohjoismaisista tv-sarjoista ja elokuvista kuten Silta ja Millennium-trilogia.
Monesti yhteistuotannot tarkoittavat tarinallisesti laimeaa sekametelisoppaa, mutta tällä kertaa osatuottajat tuskin ovat käsikirjoitusta ainakaan liikaa ohjailleet. Aihe on historiallinen ja sen henkilöt ovat todellisia, mikä tuo siihen omat rajauksensa niin hyvässä kuin pahassakin. Todelliset dokumentoidut tapahtumat antavat raamit käsikirjoitukselle, mutta samalla tiettyjen tapahtumien esittämisen välttämättömyys saattaa kangistaa tarinaa. Etenkin elämäkertaelokuvat kärsivät usein tästä.
Unnasta ja Nuukista sekä Onneli ja Anneli -elokuvista tunnettu Cantell osaa kuljettaa tarinaa eteenpäin, mutta elokuva ei tunnu pääsevän koskaan kunnolla käyntiin. Se jää jäykäksi kokoelmaksi hajanaisia kohtauksia, joilla halutaan tuoda katsojan silmien eteen tapahtumien traagisuus. Tekijät ovat tienneet olevansa tärkeän aiheen äärellä, ja se tuntuu aiheuttavan kankeutta, eikä henkilöihin pääse kiinnittymään kunnolla.