Tunarit on keväällä Finnkinon teattereissa pyörineen, Pihla Viitalan ja Pamela Tolan ohjaaman Elma & Liisa -lyhärin jälkeen toinen teatteriketjun ohjelmistonsa välipalaksi ottama lyhytelokuva. Elokuvilla on muutenkin yhteys: Viitala nähdään pienessä roolissa Tunareissakin.
Mäksä, Leka ja Jartsa ovat itsestään liikoja luulevia pikkurikollisia, jotka joutuvat jättivelkaan huumepomolle. Tunarit kertoo kolmikon yrityksistä kerätä rahat kokoon tavalla tai toisella. Se on hankalaa, kun kaikki tututkin ovat samanlaisia persaukisia opportunisteja eikä oma harkintakyky ole maailman terävintä kärkeä.
Tunarit on rosoisen toimiva rikoskomedia, joka puolituntiseen tiivistettynä tuntuu kertovan hengästyttävän määrän tarinaa. Pääosakolmikko on universaali: tällaisia oikotietä onneen etsiviä luusereita on löytynyt pikkukylän raiteilta suurkaupunkeihin kaikkina aikakausina. Heidän seikkailuaan elokuvan universumin surrealistiseenkin alamaailmaan kehystää pääkaupunkiseudun ympäristöjen luova käyttö.
Tilannekomiikan lisäksi huumori nousee ammattitaitoisesta ohjauksesta ja leikkauksesta, joka malttaa antaa hauskoille tilanteille aikaa upota niin päähenkilöiden kuin katsojien kaaliin, mutta myös tarvittaessa rytmittää elokuvaa vauhdikkaasti. Täysin oma komiikan taso tulee kuvan tapahtumien ja rauhallisen, kuin satukirjaa lukevan kertojaäänen (Ossi Ahlapuro) ristiriidasta.
Tunarit on oiva esimerkki siitä, että pienilläkin resursseilla voi saada aikaan hyvännäköisen ja viihdyttävän elokuvan, kun ammattitaitoa ja kerronnan paloa riittää.
Jouni Vikman