Juonen lähtökohdat ja vanhanaikainen Hollywood-tunnelma antavat Tuplamorsiamelle mahdollisuuksia viehättävään elokuvaelämykseen. Laskelmoitu riskittömyys, imelä sovinnaisuus, ja komediallisten ainesten köyhyys palauttavat elokuvan tyystin unohdettavien tusinatuotteiden kastiin.
Tohtori Emma Lloyd on radion rakkausguru, joka vakuuttavilla ohjeillaan saa Sofian eroamaan poikaystävästään Patrickista. Mies pääsee eron syiden jäljille ja kostaa radiotohtorille kyhäämällä nörttikaverinsa avustuksella valeavioliiton tämän kanssa. Emma on menossa naimisiin porvarillisen Richardin kanssa, kun tieto väärennetystä rengastuksesta sotkee kuviot. Rakkauden asiantuntija lähtee purkamaan mysteeriliittoa, tutustuu palomies Patrickiin ja – yllätys, yllätys – rakastuu.
Tuplamorsiamen lähtökohdissa olisi aineksia tavallista omaperäisempään romanttiseen komediaan. Tarina päätyy kuitenkin askel askeleelta lajityypille kiusallisen tuttuun asetelmaan, jossa nainen joutuu pohtimaan valintaa turvallisen uramiehen ja charmantin puolirentun välillä. Spontaanin ja jännittävän sekä konservatiivisen ja turvallisen maailman välillä puntaroivia naispääosia on elokuvahistoria tulvillaan.
Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, sillä elokuva erottuu monista kaltaisistaan edukseen klassista Hollywoodia muistuttavalla eleganssillaan. Kerronta pirskahtelee tiettyä vanhanaikaisen ihmissuhdekomedian viehätystä, jota Uma Thurman ja Jeffrey Dean Morgan korostavat pääosissa puheliaalla, eloisalla tyylillään. Toisaalta juuri tämä vanhakantaisuus johtaa tarinan heikoimmilla hetkillä mukahauskaan hössötykseen ja hosumiseen.
Sanailu äityy kyllä parhaimmillaan nasevaksi, mutta kunnon tilannekomiikkaa saa kaivaa pitkällä tikulla. Vaikka alkuasetelma suorastaan huutaa mahdollisuuksia enempään, tarjolla on vain yksi kunnon väärinkäsityskohtaus, joka onkin elokuvan herkullisinta antia. Patrick joutuu esittämään Emman oikeaa sulhasta suhdeverkoston ylläpitämisen kannalta tärkeässä illanvietossa ja selviytyy haasteesta puolivahingossa yli odotusten. Veteraani Isabella Rossellini ja vielä veteraanimpi Keir Dullea tekevät samalla elokuvan positiivisimmat roolisuoritukset hurmaavana saksalaispariskuntana.
Tuplamorsian on pahoin kulahtaneessa lajityypissään toteutukseltaan hieman keskitasoa tyylikkäämpi, mutta suuria hupihetkiä saati osuvia oivalluksia on turha odottaa. Sekä komediaa että draamaa kuljetetaan köykäisin eväin. Kovin sovinnainen ja sokerinen finaali lyö viimeisen naulan kepeän mitäänsanomattomuuden arkkuun.