Suunnattoman suosittu Twilight-saaga sai alkunsa Stephenie Meyerin kirjoissa, jotka keräsivät vankkumattoman fanikunnan. Silti oli pienoinen riski siirtää teokset valkokankaalle, ja piskuinen Summit-studio teki melkoisen kaappauksen napatessaan niiden oikeudet.
Vuoden 2008 Twilight – Houkutus oli kaikessa kömpelyydessään jollain tavalla sympaattinen tapaus esitellessään ihmistyttö Bellan ja vampyyrikomistus Edwardin lemmentarinan. Mikä parasta, filmatisointi ei vaatinut alkuteoksen tuntemista, vaan toimi omillaan.
Sekä Meyer että Summit möhlivät kakkososassa. Studio kitsasteli vuoden 2009 Twilight – Uusikuu -jatko-osassa ja sai ohjaaja Catherine Hardwicken lyömään hanskat tiskiin. Meyer erotti rakastavaiset kadottaen tarinasta lähes kaiken jännitteen. Halvoilla efekteillä luotu ihmissusirakastaja Jacob ei auttanut, vaikka ohjaksissa oli Kultainen kompassi -flopin jälkeen varmaan pilkkahintaan saatu Chris Weitz.
Kolmas Twilight, vuoden 2010 Epäilys, toi vihdoin saagaan hieman menoa ja meininkiä niin toiminnan kuin henkilökohtaisen säpinän saralla. Siitä oli pitkälti vastuussa sopivan makaaberi ohjaaja David Slade. Aamunkoin oli tarkoitus tuoda yliluonnollinen teiniromanssi päätökseensä, ja vuonna 2011 ilmestynyt ensimmäinen osa kuvittikin mukiinmenevästi ihkut häät, pikkutuhman häämatkan sekä sen ällön seurauksen.
Vaikka elokuvia on katsellut silmiä pyöritellen ja tietyn kriittisyyden tukahduttaen, fanien uskollisuuden soisi saavan palkinnon saagan päättävässä Aamunkoin toisessa osassa. Valitettavasti se on koko sarjan heikoin lenkki.
Bellan ja Edwardin saatua toisensa vähäinenkin jännite heidän väliltään on kadonnut. Kun vielä Jacobin tunteet Bellaa kohtaan lakaistaan siististi maton alle huijaukselta maistuvalla (ja melko perverssillä) käänteellä, ei ulkoa tuleva Volturi-klaanin uhka Bellan ja Edwardin laajennettua perhettä kohtaan jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Varsinkin kun Michael Sheen vetää itsevaltiasroolinsa naurettavissa määrin yli.
Twilightin päävampyyrit eivät juo verta, koska se ei olisi romanttista, joten heille on pitänyt keksiä erilaisia supervoimia. Niiden käyttöä sitten harjoitellaan kuin Marvel-sarjakuvaan perustuvassa supersankarileffassa kyllästymiseen asti. Kenellekään apuun kutsutulle vampyyrille ei ole saatu kehitettyä erikoisvoimaa, ulkoasua ja aksenttia kummempaa persoonallisuutta – mutta eipä se onnistunut päähenkilöiden kohdallakaan useasta elokuvasta huolimatta, joten sitä ei odottanutkaan.
Hetkellisesti Twilight: Aamunkoi, osa 2 saa kulmakarvat kohoamaan, kun kirjan tahtojen taistelu muuttuu elokuvassa kunnon verilöylyksi. Tietenkään veri ei edelleenkään lennä, mutta tuttujen vampyyri- ja ihmissusihahmojen kappaleiksi repiminen hätkäyttää aluksi. Kaiken tunnepanoksen puuttuminen ei pidä kiinnostusta yllä kauan, varsinkin kun taistelun koreografia ja efektit ovat melko tylsiä. Saaga loikkii loppuaan kohti niin rytmittömästi, että on vaikea kuvitella asialla olleen oikeitakin elokuvia tehneen Bill Condonin.
Twilight: Aamunkoi – Osa 2 -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa