Vuonna 2007 päivänvalon saaneeseen pelisarjaan perustuvaa elokuvaa on odotettu pitkään ja hartaasti. Lopputuloksesta todellakin huomaa, että suurin piirtein ensimmäisestä pelijulkaisusta alkanut elokuvan suunnittelu on käynyt läpi valtavan määrän ohjaaja-, käsikirjoittaja- ja näyttelijäehdokkaita, ja homma on aloitettu käytännössä alusta jokaisen muutoksen yhteydessä. Matkan varrella on kadonnut kaikki mahdollisesti kiinnostava ja omaperäinen, ja jäljelle jääneestäkin voi aistia, kuinka moniportainen tuotantokomitea on lopulta vain päättänyt luovuttaa.
Tom Holland on Nathan Drake, asiakkailtaan arvoesineitä varastava baarimikko – se on kuitenkin ok, koska asiakkaat ovat rikkaita. Hän on ilmeisesti ollut sairaalloinen kleptomaani koko ikänsä, kuten takaumassa nuoruusvuoriin nähdään. Vielä sympaattisemmaksi Nathanin luonnevika muuttuu, kun hän lyöttäytyy yksiin muiden varkaiden kanssa, koska nämä myös valehtelevat! Heidänkin käyttäytymisensä on sankarillista, sillä vastapuolen valehtelevat varkaat ovat myös murhaajia.
Siinä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten nitkahdellen syntyneen Unchartedin palaset eivät loksahtele paikoilleen. Pahisten verenhimoisuus ei sovi lainkaan yhteen Hollandin hahmon edustamaan poikamaiseen seikkailuun. Onneksi sorminäppärästä ja parkourin hallitsevasta pojusta kasvaa tarvittaessa ja selittämättä myös moninaisten taistelulajien ja aseiden ammattilainen.
Juonen tapaisessa Mark Wahlbergin esittämä vanhempi aarteenmetsästäjä värvää Nathanin avukseen suuren kulta-aarteen etsintään. Koska kaikki osapuolet vaikuttavat jo valmiiksi upporikkailta, joilla on varaa upottaa taatusti kymmeniä miljoonia pelkästään retkivalmisteluihin, aarre on vain tekosyy toiminnalle, jossa ei tunnu olevan kovin paljon pelissä.
Niinpä katsoja saa seurata vanhojen dokumenttien arvoitusten ratkaisemista, niiden seurauksena ansoja sisältävien salakäytävien navigointia ja satunnaisia kahinointeja ja puolen vaihtoja. Kaikki ovat tuttuja Indiana Jonesinsa ja National Treasurensa katsoneille, onpa loppupuolella elementtejä jopa Arkajaloista. Silloin seikkailu lähtee hetkeksi kiinnostavalla tavalla lentoon, mutta päällimmäiseksi jää tunne kaiken jo aikaisemmin näkemisestä.
Uncharted-pelin fanit ovat valittaneet, ettei esiosaksi esitelty elokuva tavoita niiden viihdyttävyyttä. Ei vaikka toiminnan lomaan on upotettu ilmeisiä fanipalveluksia. Sellaisesta käynee myös lopputekstien aikainen kohtaus, joka ei tunnu niinkään petaavan jatkoa kuin yrittävän linkittää elokuvaa peleihin.
Ennen kaikkea harmittaa, ettei sympaattinen Tom Holland edelleenkään onnistu löytämään itselleen uutta uraputkea, vaan hän tuntuu edelleen matalammalla äänellä puhuvalta Spider-Manilta, koska Nathan Drake on vieläkin huonommin kirjoitettu hahmo kuin Hollandin esittämä Todd Chaos Walking -sekasotkussa. Hän on silti ainut, joka pitää katsojan kiinnostusta yllä, kun hahmojen välille ei ole onnistuttu luomaan minkäänlaista kemiaa.