Varasto 2

GENRE ENSI-ILTA 16.02.2018 TÄHDET

Seitsemän vuoden takaisen mukavan komedian jatkossa ei hauskuudesta ja kunnon tarinasta ole tietoakaan. Naurua ei ole tarjolla juuri lainkaan, vaan hapuileva tarina jää tasapaksuksi.

Ensiksi hyvät uutiset: Varasto 2 sijoittuu kahden parhaan Varasto-elokuvan joukkoon. Ensimmäinen Varasto (2011) perustui Arto Salmisen omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaan romaaniin ja olikin varsin mukiinmenevä komedia. Seitsemän vuotta myöhemmin valmistunut jatko-osa perustuu edellisenkin elokuvan sovittaneen Veli-Pekka Hännisen alkuperäiskäsikirjoitukseen. Valitettavasti tällä kertaa suunta ja idea ovat pahasti kadoksissa.

Rousku (Kari-Pekka Toivonen) työskentelee edelleen Katajan (Esko Salminen) rautakaupassa. Enää hänelle ei varaston puolella töitä ole, vaan hän yrittää selviytyä kaupan puolella asiakaspalvelutehtävissä yhdessä avovaimonsa Karitan (Minttu Mustakallio kanssa). Erittäin huonolla menestyksellä. Äkkiväärä ja huonoilla ihmissuhdetaidoilla varustettu, jopa katkeroitunutkin Rousku ei ylenpalttisessa valitustulvassa kauaa kassalla homehdu, vaan joutuu jättämään työnsä liittyen työttömien suureen joukkoon.

Kotona teini-ikään ehtinyt tytär Jessica (Emilia Karilampi) tarvitsee 2 000 euroa Saksaan tehtävän kielikurssia varten, joten tilin saldo on saatava balanssiin. Vaivoina on myös nalkuttava avoanoppi Aino (Hannele Lauri). Kuin ihmeen kautta Rousku onnistuu tekemään vaikutuksen suuren ulkomaisen rautakauppaketjun työhaastattelussa. Pahaksi onneksi entinen työkaveri Raninen (Aku Hirviniemi) tulee samaan haastatteluun ja onnistuu tärvelemään sekä itsensä että Rouskun mahdollisuudet tulla palkatuksi.

Oljenkorreksi jää ketku rakennusfirman pyörittäjä ja vakaumuksellinen kommunisti Jylhäkorpi (Vesa Vierikko), jolle Rousku edellisessä elokuvassa varasti tavaraa varastosta. Aatteen palo ei estä Jylhäkorpea käyttämästä halpaa balttityövoimaa, joten palkoille ei Rousku ja Raninen hänen leivissään tulisi jäämään. Kaksikko saa käsiinsä Jylhäkorven urakkatarjoukset ja he päättävät ruveta haalimaan niitä itselleen polkuhintaan.

Jos ensimmäisessä Varasto-elokuvassa oli joitain hauskoja oivalluksia alkuperäisromaanista johtuen, ei nyt päästä kuin yhteen puolittaiseen hörähdykseen. Sillä ei pitkälle komediaelokuvassa pötkitä. Vitsejä rakennetaan pitkään ja hartaasti. Ja kun tulisi kohta, jossa vitsi pitäisi lunastaa, ei mitään yllättävää käännettä olla kyetty kirjoittamaan. Ennalta-arvattavat vitsit ovat kesyjä ja sovinnaisia.

Tarina toisaalta polkee paikoillaan, mutta toisaalta sen säikeet sinkoilevat holtittomasti sinne tänne, eikä tarinasta saa kunnolla otetta. Henkilöt ovat yksioikoisia ja tasapaksuja, eikä heitä osata viedä riittävästi rajoilleen tai jopa mielummin niiden yli. Siksi elokuva jää vain pikkunäppäräksi näpertelyksi.