Gary Shermanin rujosta kauhuklassikosta Kuoleman linja (Death Line, 1972) erinomaisen uusintatulkinnan Creep (2004) visioinut brittiläinen Christopher Smith jatkaa toisessa genreohjauksessaan yhtä verisellä mutta huumoripitoisemmalla linjalla. Toisin kuin tunnelmaltaan häiriinnyttävä ja kuvastonsa sadistisuudella kylmäävä Creep, Verisempi viikonloppu saa vuoroin ulvomaan naurusta ja päästelemään kauhun parkaisuja. Jos Peter Jackson ohjaisi slasher-kauhuelokuvan, olisi lopputulos kaiketi jotain yhtä kipeää. Jo pohjaviritykseltään huvittavassa tarinassa multikansallisen aseyhtiön Britannian myyntiosasto lähtee tiimihengenkohotusmatkalle Unkarin vuoristoon. Ongelmat alkavat, kun bussimatka tyssää tielle kaatuneeseen puuhun ja paikallinen kuljettaja häviää paikalta. Varsin heterogeeninen porukka löytää lopulta jalan perille yhtiön amerikkalaisiin pamppuihin kuuluvan Georgen (David Gilliam) luksusmökille. Muita keskeisiä hahmoja ovat brittiosaston jäykkäniskainen tiiminvetäjä Richard (Tim McInnerny), pilveä polttava hameenjahtaaja Steve (Danny Dyer), toimistojuppi Harris (Toby Stephens), fiksu blondi Maggie (Laura Harris) sekä humaani asesuunnittelija Jill (Claudie Blakley), joka pyrkii kehittämään ei-kuolettavan maamiinan. Henkilögalleria on mainio yhdistelmä todellisista työyhteisöistä löytyviä arkkityyppejä pakollisine klovneineen ja tiukkiksineen, ja jopa kaikkein dorkimmat tapaukset on onnistuttu käsikirjoittamaan välittämisen arvoisiksi. Slasher-ohjelman käynnistyessä ja ryhtyessä kuljettamaan hahmoja yksitellen kohti yllättävän graafisia ja osaa katsojista taatusti järkyttäviä kuolemia, Verisempi viikonloppu muuttuu suoraviivaisia shokkeja yleisöä manipuloiviin vääriin hälytyksiin taidokkaasti miksaavaksi jännitysnäytelmäksi. Smithin ohjaus on tyylipuhdasta ja vakaata kerrontaa, jonka ohella kuvalliset ratkaisut eivät ole genrelle kaikkein konventionaalisimpia. Myös tehosteet edustavat alansa roiskeista priimaa. Teemallisesti Verisempi viikonloppu jatkaa samalla polulla kahden muun tehokkaan ja pienellä budjetilla valmistetun brittikauhuilun, Neil Marshallin Dog Soldiersin (2002) ja juuri dvd:llä ilmestyneen Michael J. Bassettin Wildernessin (2006), kanssa. Kaikissa kolmessa filmissä urbaanit britit (viikonloppusotilaat, poikakodin kasvatit ja nyt toimistotyöntekijät) ottavat verisesti yhteen metsässä vaanivan väkivaltaisen uhan kanssa. Smithin elokuvaa onkin ehditty kuvailla mainoslauseella ”Syvä joki kohtaa Konttorin”, mikä on kuitenkin hieman harhaanjohtavaa. Parempi slogan olisikin ”Walter Hillin Raivokas ajojahti kohtaa Konttorin”. Verisempi viikonloppu (mistä näitä kotimaisia käännösnimiä oikein revitäänkään…) on onnistunut sekoitus pikimustaa komediaa, 1980-luvun julmemmista kauhuslashereista muistuttavaa vahvaa gorea ja alastomuutta sekä riemastuttavan yltiöpäistä toimintaa, jota on lisäksi pippuroitu muutamilla ilkeillä poliittisilla sivalluksilla. Esimerkiksi kohtaus, jossa kunnon cowboy-asenteella varustettu jenkki-George ottaa käyttöönsä yhtiön uuden kannettavan raketinheittimen, herättää yleisöltä taatun epäuskon ja riemastuksen sekaisen naurunremakan.