Seitsemänkymppiset Nina (Barbara Sukowa) ja Madeleine (Martine Chevallier) ovat jo vuosia asuneet naapureina vanhassa kerrostalossa ranskalaisessa pikkukaupungissa. Naiset ovat kuitenkin toisilleen paljon muutakin kuin naapureita. Salaa maailmalta ja Madeleinen perheeltä he ovat olleet rakastavaisia jo parinkymmenen vuoden ajan.
Nina ja Madeleine tai ”Mado” (lempinimi, jolla läheiset häntä kutsuvat) ovat edelleen hyvin rakastuneita toisiinsa. Jo pitkään he ovat suunnitelleet myyvänsä asuntonsa ja muuttavansa yhdessä Roomaan viettääkseen siellä vanhuuden päivänsä, kahdestaan. Sitä ennen Madeleinen olisi kuitenkin kerrottava suhteesta aikuisille lapsilleen. Ninalla ei ole jälkikasvua, eikä vastaavia paineita. Hän on jo vuosia aikaisemmin muuttanut Saksasta pieneen ranskalaiskaupunkiin ollakseen lähellä rakastaan. Nina olisi jo täysin valmis elämään avoimesti yhdessä.
Madeleine yrittää kertoa suhteesta tyttärelleen ja pojalleen, mutta ei pysty siihen. Niinpä hän tuottaa Ninalle valtavan pettymyksen, ja pitkään suunniteltu muutto uhkaa jäädä toteutumatta. He riitelevät aiheesta, sillä Ninan mielestä ”ketään eivät kiinnosta jotkut vanhat lesbot”.
Pian riidan jälkeen Madeleine saa aivohalvauksen. Sen jäljiltä hän ei pysty puhumaan eikä liikkumaan. Madeleine ei myöskään näyttäisi tunnistavan ihmisiä ympärillään. Nina suljetaan yhtäkkiä Madeleinen elämän ulkopuolelle, vaikka vapaan elämän yhdessä piti juuri alkaa. Heidän yhteinen tuleveisuutensa näyttäisi hetkessä haihtuvan olemattomiin.
Nina ei kuitenkaan luovuta. Hän on valmis turvautumaan epätoivoisiinkin keinoihin ollakseen lähellä Madoa. Tätä kautta tarinaan tulee trillerimäisiä piirteitä, kun Nina salakuuntelee Madeleinen lasten keskusteluja rappukäytävässä ja kurkkii ovireiästä Madeleine paluuta sairaalasta. Nina keksii mitä kummallisimpia keinoja hakeutua Madeleinen lähelle. Koko maailma tuntuu asettuneen heidän rakkautensa esteeksi, ja portinvartijaksi on Madeleinelle palkattu epäluuloinen kotihoitaja.
Yhdessä on italialaisen Filippo Meneghettin esikoisohjaus. Elokuva on vahva debyyttiohjaus siitäkin huolimatta, että ohjaajan yhdessä Malysone Bovorasmyn kanssa tekemässä käsikirjoituksessa on puutteensa.
Yhdessä kuvaa kauniisti samaa sukupuolta olevan pariskunnan suhdetta, joka on alkanut aikana, jolloin Ranskassa oli haastavampaa elää vapaasti yhdessä, ja yhä useampi saattoi ajan ilmapiirin vuoksi ajatua perinteiseen (kulissi)avioliittoon. Elokuva muistuttaa siitä, kuinka vähän aikaa historiassa samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet Euroopassakaan elää vapaasti yhdessä tai virallistaa suhteensa.
Ninan ja Madeleinen suhteen lämpö välittyy hienosti. Parasta elokuvassa ovatkin sen vahvat pääosanäyttelijät. Pääparin lisäksi myös Léa Drucker tekee hienon roolityön Madeleinen aikuisena Anne-tyttärenä.
Ninan kokema huoli ja tunteiden kirjo, kun hän ei saa yhtäkkiä olla lähellä elämänsä tärkeintä ihmistä, kuvastuu hienosti häntä tulkitsevat Barbara Sukowan kasvoilta ja eleistä. Martine Chevallier puolestaan tulkitsee hienosti aivohalvauksen saanutta Madeleinea.
Yhdessä tavoittaa sen epätoivon, joka salattuihin suhteisiin on voinut liittyä, kun ei onnettomuuden kohdatessa ole toiselle laillisesti kukaan, eikä näin ollen edes oikeutettu saamaan rakkaastaan mitään tietoa saati olemaan läsnä. Kun hetkessä muuttuu elämänsä tärkeimmälle ihmiselle yhteiskunnan silmissä ei-keneksikään.
Pehmeän valon lämpimät sävyt sekä vahvat kontrastit vaihtelevat elokuvan kuvauksessa. Tarina etenee enimmäkseen jouhevasti, mutta jotkin sivutarinalinjat ovat hieman epäuskottavia.
Madeleinen aikuisten lasten suhtautuminen äidin salaiseen suhteeseen sen sijaan on täysin uskottavasti kuvattu. Aikuiset lapset asettelevat vähitellen puuttuvat palaset paikoilleen. Äidin vanhoja valokuva-albumeita selatessaan he ymmärtävät, että suhde naapurin rouva Dornin kanssa on alkanut jo kauan sitten. Jo silloin kun heidän isänsä oli vielä elossa.
Etenkin Madeleinen tyttären Annen tunteet vaihtelevat epäuskosta raivoon ja suruun, ja saavat hänet tekemään tuhoisiakin äkkiratkaisuja. Onko heidän koko lapsuudenaikainen perhe-elämänsä ollut valhetta? Mitä muuta äiti on heiltä salannut? Miksi äiti ei ole uskaltanut olla onnellinen?
Yhdessä-elokuvan suurin voima on siinä, että se kuvaa kauniisti ikänaisten välistä rakkaussuhdetta. Sitä ei kovin usein näe valkokankaalla yhtä herkkävireisesti tallennettuna.
Susanna Karhapää