Kunnioitettavaan 75 vuoden ikään ehtineen mutta edelleen elokuvan vuodessa pyöräyttävän Woody Allenin uusin teos on ihmissuhdecocktailina hyvin perinteistä Allenia. Perinteisyydestään huolimatta se on toteutettu raikkaalla tavalla ja on lähes karikatyyristen hahmojensa kautta ihastuttava komedia, jonka parissa katsoja viihtyy.
You Will Meet a Tall Dark Stranger sijoittuu Lontooseen ja kertoo Sallystä (Naomi Watts) ja Roysta (Josh Brolin), joiden avioliitto rakoilee arjen astuttua kuvioon alkurakkauden jälkeen. Sally iskee silmänsä karismaattiseen esimieheensä Gregiin (Antonio Banderas). Roy puolestaan alkaa haaveilla naapuritalon punaiseen pukeutuvasta kitaristista, Diasta (Slummien miljonäärin Freida Pinto), samalla kun potee inspiraation puutetta kirjailijana.
Toisaalla Sallyn viinaan menevä äiti Helena (ihanan sekopäinen Gemma Jones) tuskailee ikääntyneen naisen epätoivossa nuoruutta kaipaavan miehensä Alfien (Anthony Hopkins) jätettyä hänet vuosikymmenten avioliiton jälkeen. Apua tuskaansa hän hakee Cristalilta (Pauline Collins), meediolta, jonka ohjeiden avulla hän löytää jälleen otteen elämästään.
Kun Alfie avioituu nuoren mutta varsin kevytkenkäisen Charmainen (Lucy Punch) kanssa ja Roy päättää ottaa onnensa omiin käsiinsä hieman kyseenalaisin keinoin niin työ- kuin rakkausrintamallakin, katsojakin tietää, ettei siitä hyvää seuraa.
You Will Meet a Tall Dark Stranger sivuaa elämän vakavia aiheita huumorilla. Avioero pitkän liiton jälkeen, uskottomuus, varkaus, valehtelu, oman edun tavoittelu, yksinäisyys ja vanhuus – aiheita, jotka kuulostavat enemmän tragedian kuin komedian aineksilta. Tarina on huumoriltaan kieroutunut ja ehkä juuri siksi niin herkullisen viihdyttävä. Vaikka elokuvamestari paikoitellen hieman jo itseään toistaakin, osaa hän silti puhaltaa hahmoihinsa inhimillisyyttä ja aitoutta.
Allenin elokuvissa usein nähtävä hieman ristiriitainen suhtautuminen naishahmoihin ilmenee myös hänen uusimmassa työssään – toisaalta hän ihailee naisiaan mutta ei kuitenkaan anna heille hahmoina yhtä paljon liikkumavaraa kuin miespuolisille hahmoilleen. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että naispuolisten päähahmojen seksuaalisuus jätetään haaveen ja kädestäpitelyn asteelle samalla kun mieskollegat porskuttavat sänkykammarin puolella.
Komedia alleviivaa vanhan kansan sanontoja, joissa jokainen ihminen on oman onnensa seppä, mutta paha saa usein palkkansa. Se antaa katsojalle vapautuneen mahdollisuuden nauraa ilkeiden ihmisten epäonnelle, ja kun elokuvan hahmojen elämään pääsee kurkistamaan hetkeksi, alkaa lopun lähetessä kaivata lisää. Allen kun ei tarjoile ratkaisua hopeatarjottimella, vaan jättää tarinansa lopun avoimeksi.
Päivi Laajalahti
Tähdet: ★★★★